Pyrolyysi-kaasukromatografian käyttö maalien tunnistamisessa

Abstract

Rikosteknisen laboratorion maalihiukkasnäytteiden vertailututkimus on suoritettu perinteisesti mikroskooppisin ja spektroskooppisin menetelmin. Mikroskoopilla tutkitaan näytteen väriä ja tiettyjä valon aikaansaamia vaikutuksia, kuten polarisaatiota ja fluoresenssia. Spektroskooppisissa analyyseissä taas tutkitaan näytemolekyylien kemiallisten liitosten ja valon välisiä energiansiirtovuorovaikutuksia, mikä antaa tietoa molekyylin kemiallisesta rakenteesta ja tuottaa spektrin, jota voidaan käyttää näytemateriaalin vertailututkimuksessa. Menetelmät ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi joidenkin maalityyppien luotettavaan tunnistukseen, joten lisäanalyysimenetelmien, kuten kaasukromatografian, käyttöönotolle on selvä tarve. Pyrolyysi-kaasukromatografia hajottaa orgaanisen polymeerisen materiaalin rakenteen lukuisiksi pienemmiksi yhdisteiksi, mikä tuottaa materiaalille yksilöllisen hajoamistuotekirjon, jota voidaan käyttää materiaalien vertailututkimuksessa.

Tässä opinnäytetyössä suoritettiin perinteisin tutkimusmenetelmin haasteellisiksi osoittautuneiden maalinäytetyyppien validointi pyrolyysi-kaasukromatografialaitteistolla. Näytevalikoima sisälsi akrylaatti-, auto-, spray- ja työkalumaaleja, jotka olivat peräisin rikosteknisen laboratorion maalinäytekokoelmasta. Analyysin tuottamia kromatogrammikäyriä vertailtiin toisiinsa visuaalisesti tarkastellen piikkien ajallista esiintyvyyttä ja niiden suhteellisia kokoja. Menetelmällä kyettiin erottamaan kaikki analysoidut maalinäytteet toisistaan. Validoinnin tulosten perusteella kromatografinen analyysi otetaan viralliseksi menetelmäksi maalien vertailututkimuksessa rikosteknisessä laboratoriossa.