“Toivoisin, ettei meille jäisi pysyvää leimaa, joka on koko loppuelämän mukana” : Asunto ensin -asumispalveluyksikön asukkaiden kokemuksia kohtaamisesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Asunto ensin -periaatteella toimivan asumispalveluyksikön asukkaiden kokemuksia kohtaamisesta. Työ toteutettiin yhteistyössä Pelastusarmeijan kanssa, joka toimi opinnäytetyön työelämäkumppanina. Aihevalintaan vaikutti se, että yksi opinnäytetytöntekijöistä työskentelee Pelastusarmeijan asumispalveluyksikössä, mikä herätti kiinnostuksen tutkia kohtaamisen merkitystä asumispalveluyksikössä.

Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä avataan asunnottomuutta, asunto ensin -mallia, päihteiden käyttöä sekä mielenterveyden haasteita, jotka muodostavat tutkimuksen taustan. Kohtaaminen ja sen merkitys oli työn keskiössä ja siinä tarkasteltiin hyvän kohtaamisen piirteitä, asiakaslähtöisyyttä, asukkaiden kohtaamiseen liittyviä erityispiirteitä, stigmaa ja kohtaamiseen liittyviä haasteita.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineiston keruu tapahtui yksilöhaastatteluina. Haastatteluilla pyrittiin keräämään tietoa asukkaiden kokemuksista kohtaamiseen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä siitä, miten asukkaat kokevat kohtaamiset työntekijöiden kanssa ja miten nämä kokemukset vaikuttavat heihin sekä miten niitä voisi mahdollisesti parantaa.

Tuloksista saatiin tietoa siitä, miten kohtaamisia voidaan kehittää entistä asiakaslähtöisemmiksi erityisesti asumispalveluyksikössä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että Pelastusarmeijan asumispalveluyksikössä kohtaamiset toteutuvat pääosin hyvin ja osallistujilla oli paljon myönteisiä kokemuksia. Tutkimus toi esiin myös kehitysideoita, joiden avulla kohtaamisia voitaisiin parantaa entisestään. Opinnäytetyö tarjoaa arvokasta tietoa asumispalveluyksikön kohtaamiskäytäntöjen kehittämiseksi ja ymmärrystä kohtaamisen merkityksestä sosiaali- ja terveysalalla.