"Annetaan aikaa, kuullaan toisiamme." : varhaiskasvatushenkilöstön kokemuksia yhteistyöstä tukea tarvitsevien lasten huoltajien kanssa
Laitakari, Vera (2025)
Laitakari, Vera
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502092543
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502092543
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa varhaiskasvatushenkilöstön kokemuksia tukea tarvitsevien lasten huoltajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, millaiseksi työntekijät kokevat yhteistyön laadun, miten dialogisuus huoltajien ja työntekijöiden välisessä vuorovaikutussuhteessa toteutuu, sekä miten huoltajien osallisuutta lapsensa varhaiskasvatuksessa pyritään edistämään. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimivat osallisuus ja dialogisuus.
Aihe on ajankohtainen, sillä lasten tuen tarpeet ovat lisääntyneet viime vuosina, ja huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on merkittävä osa varhaiskasvatuksessa tehtävää työtä. Yhteistyön merkitys korostuu vielä entisestään, kun lapsella ilmenee tarvetta tuelle. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on varhaiskasvatuksen sosionomin ydinosaamista, joten sosionomi (AMK) -tutkintoon kuuluva opinnäytetyö on luontevaa yhdistää siihen.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelujen avulla. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut suoritettiin opinnäytetyön työelämäyhteistyökumppanina toimivan varhaiskasvatusyksikön tiloissa. Yksikkö valikoitui kohteeksi, sillä kokemuksen sekä työyhteisön ja esihenkilön kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta piirtyi kuva siitä, että aihetta olisi hyvä tutkia yksikössä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia.
Opinnäytetyön tuloksista voidaan huomata, että varhaiskasvatushenkilöstö pitää huoltajien kanssa tehtävää yhteistyötä tärkeänä, ja kokee itse ammattilaisena olevansa vastuussa yhteistyösuhteen kannattelusta. Henkilöstö pyrkii edistämään huoltajien osallisuutta ja osallistumismahdollisuuksia niin hyvin, kuin se olemassa olevien resurssien puitteissa on mahdollista. Voisi kuitenkin olla aiheellista pohtia sitä, tuleeko esimerkiksi huoltajien osallisuus tarkastelluksi ainoastaan heille tarjottujen osallistumismahdollisuuksien kautta, sen sijaan että se huomioitaisi laajemmin yksilön subjektiivisena kokemuksena kuulumisen tunteesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa asioihin.
Aihe on ajankohtainen, sillä lasten tuen tarpeet ovat lisääntyneet viime vuosina, ja huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on merkittävä osa varhaiskasvatuksessa tehtävää työtä. Yhteistyön merkitys korostuu vielä entisestään, kun lapsella ilmenee tarvetta tuelle. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on varhaiskasvatuksen sosionomin ydinosaamista, joten sosionomi (AMK) -tutkintoon kuuluva opinnäytetyö on luontevaa yhdistää siihen.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelujen avulla. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut suoritettiin opinnäytetyön työelämäyhteistyökumppanina toimivan varhaiskasvatusyksikön tiloissa. Yksikkö valikoitui kohteeksi, sillä kokemuksen sekä työyhteisön ja esihenkilön kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta piirtyi kuva siitä, että aihetta olisi hyvä tutkia yksikössä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia.
Opinnäytetyön tuloksista voidaan huomata, että varhaiskasvatushenkilöstö pitää huoltajien kanssa tehtävää yhteistyötä tärkeänä, ja kokee itse ammattilaisena olevansa vastuussa yhteistyösuhteen kannattelusta. Henkilöstö pyrkii edistämään huoltajien osallisuutta ja osallistumismahdollisuuksia niin hyvin, kuin se olemassa olevien resurssien puitteissa on mahdollista. Voisi kuitenkin olla aiheellista pohtia sitä, tuleeko esimerkiksi huoltajien osallisuus tarkastelluksi ainoastaan heille tarjottujen osallistumismahdollisuuksien kautta, sen sijaan että se huomioitaisi laajemmin yksilön subjektiivisena kokemuksena kuulumisen tunteesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa asioihin.
