Ennakkoluulot, niihin kun pystyisi vaikuttamaan: työttömän mielenterveyskuntoutujan tuen tarpeet työllistymisen mahdollistamiseksi

Abstract

Mielenterveyden haasteet ovat yksi työkykyä alentava tekijä, ja suurin työkyvyttömyyseläkkeelle jäännin syy. Asia on tiedostettu valtakunnan tasolla, ja osatyökykyisten työllistymisen parantamiseksi on tehty jo paljon. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea työttömät mielenterveyskuntoutujat ovat kokeneet saaneensa tarjotuista työllistämisen tukitoimista, sekä millaista tukea he kokevat tarvitsevansa työllistyäkseen. Työn tavoite oli saada konkreettista tietoa mielenterveyskuntoutujien tuen tarpeista työllistymisen mahdollistamiseksi. Näiden tietojen pohjalta työllisyyspalvelut voivat kehittää palveluja, jotka tukevat mielenterveyskuntoutujien työllistymistä. Opinnäytetyössä käsitellään mielenterveyttä työllistymisen kysymyksenä, mielenterveyskuntoutujan työkyvyn tukemisen keinoja, sekä mielenterveyskuntoutujan työllistymisen tukemisen keinoja. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksellisena opinnäytetyönä. Työn aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, haastateltavia oli neljä. Palveluista, joita haastateltavat olivat saaneet, oli työpaikan saantiin auttanut vain palkkatuki, mutta haastateltavat olivat saaneet monenlaista apua tukitoimista. Kuntouttava työtoiminta, ammatillinen kuntoutusselvitys, Nuotti-valmennus, työllistämishanke sekä TE-asiantuntija olivat välillisesti tuoneet apua tai tehneet pohjatyötä työllistymistä ajatellen. Tuen tarpeet jakautuivat selkeästi työpaikkaan liittyvään tukeen, TE-palveluihin, sekä muihin tukitoimiin. Suurin rooli mielenterveyskuntoutujan työllistymisen tukijana on työpaikalla ja varsinkin esihenkilöllä. TE-palveluilta toivotaan vahvaa osaamista ja rohkeutta puhua asioista. Oman työntekijän tarve nousi myös esille. Lisäksi tuen tarvetta nähtiin koulutukseen osallistumisessa. Toimiva hoito ja lääkitys nähtiin myös tärkeänä työllistymisen tukena. Opinnäyteyössä johtopäätöksenä todetaan, että mielenterveyskuntoutuja tarvitsee koko työllistymispolun ajan sitä, että hänen tarpeitaan kuunnellaan oikeasti. Yhteiskunnalla on tarjota jokaiselle jokin sopiva palvelu, mutta palvelun täytyy olla oikea-aikaista. Kaikilla tahoilla on oma roolinsa työllistymisen polulla, näiden tahojen tulee keskustella keskenään, ja kuntoutujan tulee olla kaiken keskiössä. Kuntoutujalla olisi hyvä olla oma työntekijä, koordinoija, joka toimii kaikkien tahojen yhteyshenkilönä. Jos jokainen taho hoitaa oman roolinsa hyvin, on kuntoutujan mahdollista työllistyä ja pysyä työssä. Yksikään taho ei pysty yksin huolehtimaan, että kuntoutuja pysyy työkunnossa ja kykenee hoitamaan työnsä. Myös kuntoutuja itse on tärkeässä roolissa: hän ei voi olettaa, että kaikki muuttuu hänen ympärillään, vaan hänen on oltava myös itse aktiivinen toimija ja otettava vastuuta omasta työkunnostaan.