Tonaalisuuden ja 12-sävelisyyden synteesi Rautavaaran laulussa 'Mi ikävyys'

Abstract

Einojuhani Rautavaaran (1928 – 2016) tyyliä luonnehtii pyrkimys perinteisen tonaalisuuden ja modernin 12-sävelisyyden yhdistämiseen etenkin myöhäiskauden sävellystuotannossaan n. 1970 – 2016. Vuoden 2005 opinnäytetyöni täydennysesseessäni tutkin miten hän yhdisti nämä sävellystekniikat laulussa ‘Mi ikävyys’. Analyysissa ilmenee, miten Rautavaara on onnistunut luomaan sillan dodekafonisen 12-sävelisyyden ja tonaalisuuden välille, luoden näennäisten teesin ja antiteesin välille synteesin käyttäen melodian ja harmonian rakentamisessa 12-sävelrivejä sekä diatonisia rakenteita esim. puhtaita intervalleja ja kolmisointuja. Hän käyttää myös dissonanttiseen moderniin musiikkiin viittaavia symmetrisiä asteikkomuodostelmia mm. kokosävelasteikko –jaksot ja oktatonisen asteikon rakennetta sointujen etenemisessä sekä sivuaa 1900-luvun taidemusiikissa ilmenevää modaalisuutta. Uusklassismista tuttu polytonaalisuus voidaan nähdä myös päällekkäisten kolmisointujen käytössä. Koko kappaleen rakenteesta löytyy dodekafoniassa suositun sekunti-liikkeen ja perinteisen harmonian duuri- ja molli- tonaliteettien synteesiä. Teoksen rakenne pohjautuu pitkälti Aleksis Kiven alkuperäisen runon tekstiin ja tekstuuri pohjautuu pitkälti klassis-romanttiseen perintöön.