Hyperemeesin tunnistaminen ja hoito terveydenhoitajatyössä
Korhonen, Aada; Laine, Julia (2025)
Korhonen, Aada
Laine, Julia
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502253358
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502253358
Tiivistelmä
Hyperemesis gravidarum eli hyperemeesi on vakava raskaudenaikainen pahoinvointi, joka usein vaatii sairaalahoitoa. Hyperemeesissä pahoinvointi ja oksentelu on niin voimakasta, että se estää riittävän ravinnonsaannin ja nesteytyksen. Hyperemeesi on toistaiseksi melko vähän tutkittu ja huonosti tunnistettu sairaus. Tavallinen raskauspahoinvointi eroaa hyperemeesistä muun muassa siten, että pahoinvointi ja oksentelu on ajoittaista, eikä se estä ravinnonsaantia. Hyperemeesi on harvinainen tila, jota esiintyy noin 0,3–3 %:lla odottajista.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka pohjautuu tieteellisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin viimeisen 10 vuoden ajalta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla hyperemeesin oireita ja keinoja, joita terveydenhoitajalla on hyperemeesiä sairastavan odottajan auttamiseen. Tavoitteena oli lisätä tietoa hyperemeesin tunnistamiseen ja hoitoon, erityisesti terveydenhoitajatyöhön, koska suomenkielistä tutkimustietoa on olemassa vähän ja sairaus on huonosti tunnistettu ja hoidettu.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista kävi ilmi, että hyperemeesin määrittelyyn ei ole olemassa yksiselitteisiä kriteerejä. Merkittävimpiä määrittelyssä käytettyjä tekijöitä ovat voimakas pahoinvointi ja oksentelu, 5 % painonlasku, sekä kuivumisen merkit kuten ketoaineiden erittyminen virtsaan. Hyperemeesin etiologia on myös toistaiseksi tuntematon. Tutkimuksissa on kuitenkin tunnistettu useita riskitekijöitä, kuten nuori ikä, ylipaino tai monisikiöinen raskaus. Viimeaikaisissa tutkimuksissa myös korkealla GDF15- hormonin pitoisuudella on osoitettu yhteys hyperemeesiin. Muut pahoinvoinnin aiheuttajat tulee poissulkea. Terveydenhoitaja voi arvioida pahoinvoinnin voimakuutta PUQE-mittarin avulla.
Opinnäytetyö osoitti, että hyperemeesistä saatavilla oleva tieto on hajanaista. Etiologia on tuntematon, määrittelyyn ei ole yksiselitteisiä kriteerejä, eikä hoitosuositusta ole saatavilla. Suomenkielistä tutkimustietoa aiheesta on erittäin vähän. Terveydenhuollon ammattilaiset tuntevat sairauden heikosti ja monet potilaat eivät koe tulleensa kohdatuksi.
Asiasanat: Hyperemeesi, hyperemesis gravidarum, vaikea raskauspahoinvointi, terveydenhoitajatyö, tunnistaminen
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka pohjautuu tieteellisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin viimeisen 10 vuoden ajalta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla hyperemeesin oireita ja keinoja, joita terveydenhoitajalla on hyperemeesiä sairastavan odottajan auttamiseen. Tavoitteena oli lisätä tietoa hyperemeesin tunnistamiseen ja hoitoon, erityisesti terveydenhoitajatyöhön, koska suomenkielistä tutkimustietoa on olemassa vähän ja sairaus on huonosti tunnistettu ja hoidettu.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista kävi ilmi, että hyperemeesin määrittelyyn ei ole olemassa yksiselitteisiä kriteerejä. Merkittävimpiä määrittelyssä käytettyjä tekijöitä ovat voimakas pahoinvointi ja oksentelu, 5 % painonlasku, sekä kuivumisen merkit kuten ketoaineiden erittyminen virtsaan. Hyperemeesin etiologia on myös toistaiseksi tuntematon. Tutkimuksissa on kuitenkin tunnistettu useita riskitekijöitä, kuten nuori ikä, ylipaino tai monisikiöinen raskaus. Viimeaikaisissa tutkimuksissa myös korkealla GDF15- hormonin pitoisuudella on osoitettu yhteys hyperemeesiin. Muut pahoinvoinnin aiheuttajat tulee poissulkea. Terveydenhoitaja voi arvioida pahoinvoinnin voimakuutta PUQE-mittarin avulla.
Opinnäytetyö osoitti, että hyperemeesistä saatavilla oleva tieto on hajanaista. Etiologia on tuntematon, määrittelyyn ei ole yksiselitteisiä kriteerejä, eikä hoitosuositusta ole saatavilla. Suomenkielistä tutkimustietoa aiheesta on erittäin vähän. Terveydenhuollon ammattilaiset tuntevat sairauden heikosti ja monet potilaat eivät koe tulleensa kohdatuksi.
Asiasanat: Hyperemeesi, hyperemesis gravidarum, vaikea raskauspahoinvointi, terveydenhoitajatyö, tunnistaminen