Ruutuajan vaikutus varhaiskasvatusikäisten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen

Abstract

Ruutuaika on kasvanut osana nykypäivän lapsiperheiden arkea teknologian yleistymisen myötä. Opinnäytetyössämme selvitettiin ruutuajan vaikutuksia varhaiskasvatusikäisten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen. Tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen avulla saada tietoa, miten ruutuaika vaikuttaa lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Kirjallisuuskatsauksessamme tarkasteltiin olemassa olevia tutkimuksia ja pyrittiin muodostamaan kokonaiskuva ruutuajan vaikutuksista varhaiskasvatusikäisten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen.

Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa aineistoa haettiin useista sosiaali- ja terveysalan tietokannoista. Tietoperustassa määriteltiin tunne- ja vuorovaikutustaidot, ruutuaika sekä digitaalinen median käyttö varhaiskasvatusikäisillä lapsilla. Tutkimusaineistoiksi valikoitui yhdeksän kansainvälistä tutkimusta, jotka käsittelivät ruutuaikaa ja sen vaikutuksia lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Aineistot analysoitiin induktiivisen analyysin avulla, jossa keskityttiin lasten kehityksen eri osa-alueisiin, kuten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Induktiivisen sisältöanalyysin pohjalta syntyi kattava näkemys ruutuajan vaikutuksista näiden taitojen kehitykseen varhaiskasvatusikäisillä lapsilla.

Keskeisenä löydöksenä oli, että suositukset ylittävä ruutuaika vaikuttaa negatiivisesti lasten kehitykseen tunne- ja vuorovaikutustaitojen osa-alueilla. Tuloksina havaittiin, että yli tunnin päivittäinen ruutuaika voi heikentää varhaiskasvatusikäisten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitystä. Lisäksi yli tunnin päivittäinen ruutuaika oli yhteydessä kognitiivisten, sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen heikentymiseen. Tutkimuksissa havaittiin myös, että suositukset ylittävä ruutuaika saattaa viivästyttää kielellistä kehitystä ja heikentää itsesäätelykykyä, jos ruutuaika ei ole vuorovaikutteista jonkun toisen kanssa. Löydettiin myös positiivinen yhteys tunnesäätelyn parantumiselle ja käyttäytymisongelmien vähentymiselle, kun ruutuaika oli vuorovaikutuksellista, toisin kuin silloin, jos ruutuaikaa käytettiin ilman kenenkään valvontaa.

Johtopäätöksenä todettiin, että varhaiskasvatusikäisten liiallista ruutuaikaa tulisi vähentää ja sen tulisi olla vuorovaikutteelista aikuisen kanssa, jotta voidaan turvata lasten kokonaisvaltainen kehitys. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta aktiivisen ja passiivisen ruutuajan vaikutuksista lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen sekä ruutuajan sisällön vaikutuksista tunne- ja vuorovaikutustaitoihin.