Vuorovaikutus työparityöskentelyn lähtökohtana lastensuojelun perhehoidossa : Relationaalinen näkökulma

Abstract

Lastensuojelun perhehoito on erityinen osa lastensuojelun sijaishuollon kokonaisuutta. Perhehoidossa sijoitetusta lapsesta vastaavat toimeksiantosuhteiset perhehoitajat ovat lähtökohtaisesti tavallisia ihmisiä ilman sosiaalihuollon ammattipätevyyttä, ja tarvitsevat tukea vastatakseen lastensuojelun asettamiin vaatimuksiin sekä sijoitetun lapsen tarpeisiin. Helsingin kaupungilla sijaisperheiden tuki rakentuu perhehoidon sosiaaliohjaajien ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden yhteistyön varaan. Opinnäytetyössä tarkasteltiin suhteisiin perustuvan, eli relationaalisen vuorovaikutuksen merkitystä osana moniammatillista työparityötä Helsingin kaupungin perhehoidossa. Työparityöskentelyä tarkasteltiin Bronsteinin (2003) moniammatillisen yhteistyön viitekehyksessä. Tarkoituksena oli myös tunnistaa työparityöskentelyä tukevia vuorovaikutustaitoja, joiden käsitteellistämisessä hyödynnettiin Hargien (2011) vuorovaikutustaitojen mallia. Vuorovaikutussuhteiden tarkastelua ohjasi opinnäytetyötä läpileikkaava sosiaalisen konstruktionismin tiedeperinteeseen pohjautuva relationaalisuuden käsite (Gergen 1999).

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruu tehtiin yksilömuotoisina virikkeellisinä teemahaastatteluina neljälle perhehoidon sosiaaliohjaajalle ja lastensuojelun sosiaalityöntekijälle. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tuloksissa korostui vuorovaikutussuhteiden- ja taitojen merkitys osana onnistunutta työparityöskentelyä etenkin yhteistyön alkuvaiheessa. Yhteistyöhön ja vuorovaikutussuhteeseen vaikuttavia osa-alueita olivat asenteet, yhteisen ymmärryksen muodostaminen, ammattiroolit, keskinäinen arvostus ja kunnioitus, sitoutuneisuus ja vastuunotto sekä luottamus. Kun nämä osa-alueet toteutuivat toivotulla tavalla, myös vuorovaikutuksen tarve oli vähäisempi. Yhteistyötä edesauttavia vuorovaikutustaitoja olivat avoimuus, reflektiivisyys, aktiivinen kuuntelu, vahvistamisen taito ja haavoittuvaisuus. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vuorovaikutussuhteita vahvistamalla voitaisiin helpottaa työparityöskentelyyn liittyviä haasteita perhehoidossa. Keinoja tähän voisivat olla lastensuojelun ja perhehoidon välisen dialogin lisääminen, yhteiset koulutusrakenteet ja ammattilaisten vuorovaikutustaitojen vahvistaminen. Jatkotutkimuksessa tarkastelua olisi hyvä kohdistaa myös asiakasnäkökulmaan monipuolisemman ymmärryksen saavuttamiseksi.

Family foster care is a special field within child welfare foster care. Family caregivers responsible for a foster child are often ordinary people, not trained professionals, and need constant support to meet the child’s needs and the requirements set by child protection. In the city of Helsinki, support for foster families is based on the collaboration of social counsellors in family foster care and child protection social workers. The examination in this thesis focused on the importance of relationship based interaction as part of multiprofessional pair work in family foster care in the city of Helsinki. The aim of the thesis was to explore how employees describe collaborative pair work in family foster care and to examine the significance of communication in the collaboration between professionals. The analysis of pair work was conducted within the framework of the model of interdisciplinary collaboration. The purpose was also to identify communication skills that support working in pairs, in the conceptualization of which Hargie's model of skilled interpersonal communication was used. The examination of relationship-based collaboration was guided by the cross-cutting concept of relational processes based on the scientific tradition of social constructionism. The data was collected in the form of individual, motivational themed interviews of four bachelor-level social counsellors and child protection social workers from family foster care services. The data was analyzed by theory-driven content analysis.

The results of the thesis emphasized the importance of skilled interpersonal communication and relationships especially in the initial stages of collaboration as part of successful collaboration. Aspects affecting the collaboration were attitudes, the formation of common understanding, professional roles, mutual appreciation and respect, commitment, responsibility, and trust. When these aspects were implemented well, the need for communication was reduced. The communication skills that promoted collaboration were self-disclosure, reflection, listening, the skill of reinforcing, and vulnerability. The conclusion is that by strengthening relational processes, challenges related to pair work could be eased. This could be accomplished by increasing dialogue, offering joint educational structures, and investing in communicative skills. The need for future research highlights the importance of examining pair work from the client’s perspective to gain a more comprehensive understanding of the matter.