Työterveyshuollon työkyvyn tuki työuran jatkumiseksi työttömyyden uhatessa
Latvala, Laura (2025)
Latvala, Laura
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503093881
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503093881
Tiivistelmä
Tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kuvata työterveyshuollon työkyvyn tukea työuran jatkumiseksi työttömyyden uhatessa. Työn yhteistyökumppanina oli Työterveyslaitos. Tässä työssä oli laadullisen tutkimuksen lähestymistapa, jossa aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluin. Tiedontuottajina toimivat työterveyslääkärit, työterveyshoitajat, sosiaalialan asiantuntija sekä työnantajapuolelta HR-päällikkö ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella työterveyshuollossa toteutunut työkyvyn tuki oli vuorovaikutteista henkisen hyvinvoinnin tukemista, jota koko työterveyshuollon moniammatillinen tiimi oli toteuttamassa. Tulosten mukaan työterveyshuolto tarjosi tukea kuntoutumiseen, työllistymiseen sekä tukea uudelleentyöllistymiseen saman työnantajan palvelukseen. Työterveyslaitoksen suunnittelemat työkyvyn tuen siirtolomakkeet työttömyyden uhatessa saivat erinomaista palautetta ja niiden implementointi edistää sekä tiedon välittämistä monialaisessa verkostossa että työuran jatkumista.
Työterveysneuvotteluissa työttömyysuhan alla olevan henkilön toimijuus näkyi siinä, miten hän uskoi ja luotti omiin kykyihinsä ja osallistui päätöksentekoon. Neuvotteluun osallistujat toivat kukin oman asiantuntemuksensa yhteiseen keskusteluun, ja päätös asiasta perustui yhteisen ymmärryksen syntymiseen. Työterveysyhteistyössä keskeisintä oli kumppanuus, tiedonkulku, työkykyjohtamisen tuki sekä yhteisen ymmärryksen muodostuminen toimijoiden välille ja sen merkityksen oivaltaminen.
Tulosten mukaan työterveysyhteistyön kohdentamista on järjestelmällisesti suunnattava työttömyyden uhkaan nykyistä aktiivisemmin. Käytännössä työterveyshuollon toimintasuunnitelmiin tulisi kirjata toimintamalli, jota noudatetaan muutosneuvotteluiden käynnistyessä. Työn tuotoksena syntyi kuvaus työterveyshuollon työkyvyn tuesta työuran jatkumiseksi työttömyyden uhatessa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä työkyvyn tukitoimia ja palvelukokonaisuuden sujuvoittamista.
Tulosten perusteella työterveyshuollossa toteutunut työkyvyn tuki oli vuorovaikutteista henkisen hyvinvoinnin tukemista, jota koko työterveyshuollon moniammatillinen tiimi oli toteuttamassa. Tulosten mukaan työterveyshuolto tarjosi tukea kuntoutumiseen, työllistymiseen sekä tukea uudelleentyöllistymiseen saman työnantajan palvelukseen. Työterveyslaitoksen suunnittelemat työkyvyn tuen siirtolomakkeet työttömyyden uhatessa saivat erinomaista palautetta ja niiden implementointi edistää sekä tiedon välittämistä monialaisessa verkostossa että työuran jatkumista.
Työterveysneuvotteluissa työttömyysuhan alla olevan henkilön toimijuus näkyi siinä, miten hän uskoi ja luotti omiin kykyihinsä ja osallistui päätöksentekoon. Neuvotteluun osallistujat toivat kukin oman asiantuntemuksensa yhteiseen keskusteluun, ja päätös asiasta perustui yhteisen ymmärryksen syntymiseen. Työterveysyhteistyössä keskeisintä oli kumppanuus, tiedonkulku, työkykyjohtamisen tuki sekä yhteisen ymmärryksen muodostuminen toimijoiden välille ja sen merkityksen oivaltaminen.
Tulosten mukaan työterveysyhteistyön kohdentamista on järjestelmällisesti suunnattava työttömyyden uhkaan nykyistä aktiivisemmin. Käytännössä työterveyshuollon toimintasuunnitelmiin tulisi kirjata toimintamalli, jota noudatetaan muutosneuvotteluiden käynnistyessä. Työn tuotoksena syntyi kuvaus työterveyshuollon työkyvyn tuesta työuran jatkumiseksi työttömyyden uhatessa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä työkyvyn tukitoimia ja palvelukokonaisuuden sujuvoittamista.