Verensokerimittareiden teknologisen kehityksen merkitys tyypin 1 diabeetikoille

Abstract

Teknologia on kehittynyt viimeisten vuosien aikana valtavasti, eivätkä lääkinnälliset laitteet ole poikkeus. Eräs loistava esimerkki valtaisasta teknologiahypystä ovat verensokerimittarit, joiden kohdalla mittaustapahtuma on muuttunut käyttäjän kannalta hyvinkin merkittävästi vain muutamassa vuodessa. Tämän insinöörityön tarkoituksena onkin tutkia niin sanottujen uusien verensokerimittareiden eli sensorien ja niihin liitettyjen mobiilisovellusten vaikutusta niin hoitomotivaatioon kuin paremman hoitotasapainon saavuttamiseen verrattuna perinteisiin mittareihin. Lisäksi tarkastelussa on laitteiden käyttöliittymät ja käytettävyys hyvine ja huonoine puolineen.

On selvää, että käytettävyys ja käyttäjän kokemus käytöstä vaikuttavat valtavasti muun muassa siihen, haluaako laitetta ylipäätään käyttää ja motivoiko se optimaalisen hoidon vaatimiin tekoihin. Etenkin nuorilla elämän murrosvaiheessa tyypin 1 diabeteksen vaatimat toimenpiteet, kuten säännöllinen sokeriarvojen mittaus, jäävät helposti vajavaisiksi erinäisistä syistä. Muun muassa tähän ongelmaan sensorit ovat oiva työkalu, mikä mahdollistaa jatkuvan glukoosiseurannan ilman erillisiä toimenpiteitä päivän aikana.

Insinöörityö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tavoitteena oli tutkia laajasti laadukasta ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta eri tietokannoista. Käytettyjä tietokantoja olivat muun muassa ScienceDirect sekä PubMed. Laadunarviointiin käytettiin apuna The Joanna Briggs Collaborationin tarjoamaa laadunarviointikriteeristöä.

Sekä kirjallisuus että toteutettu haastattelu puoltavat vahvasti sitä, että uudet sensorit todella ovat oiva työkalu parantamaan erityisesti nuorilla hoitotasapainoa sekä motivaatiota hoidon ylläpitoon kiireestä ja muuttuvasta elämäntilanteesta huolimatta. Sensorit kuormittavat vähemmän potilasta eikä unohduksia mittaamisissa pääse syntymään, mikä mahdollistaa paremman sokeritasapainon. Täytyy toki muistaa rajoitteet sekä yksilöiden omat mieltymykset sairauden hoitoon. Monille vanhemmille henkilöille sensorit voivat olla suuri teknologinen hyppy, ja pienet lapset eivät välttämättä pysty sensoreita edes käyttämään.