Assessment of Nitrogen Sources for Xanthobacter sp. SoF1
Halenius, Riikka (2025)
Halenius, Riikka
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503134205
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503134205
Tiivistelmä
Työssä tarkasteltiin Xanthobacter sp. SoF1 -bakteerin kasvua eri typenlähteillä, tavoitteena löytää turvallinen, taloudellinen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto ammoniumhydroksidille Solein®-proteiinin tuotannossa. Kyseinen mikrobi kasvaa autotrofisesti käyttäen hiilidioksidia hiilenlähteenä ja vetykaasua energialähteenä mikroaerobisissa olosuhteissa. Teoriaosuudessa vertailtiin ammoniumhydroksidia, typpikaasua, ureaa sekä nitraattia ja näiden vertailujen perusteella urea valittiin kokeelliseen osioon typenlähteeksi.
Kokeellisessa osassa suoritettiin kolme kasvatusta 10 litran bioreaktorilla. Ensimmäinen kasvatus oli panossyöttöprosessi, jossa typenlähteenä käytettiin 24,5 m-% ammoniumhydroksidia. Tästä kasvatuksesta saatiin vertailuarvot seuraaviin kasvatuksiin. Toinen kasvatus oli panosprosessi, jossa urea lisättiin kerralla reaktoriin kasvatusalustan mukana. Kolmas kasvatus oli panossyöttöprosessi, jossa ureaa syötettiin reaktoriin manuaalisesti kasvatuksen aikana. Mikrobin kasvua seurattiin reaktorinäytteistä mitattavan optisen tiheyden (OD600), kokonaiskuivamassan ja solukuivapainon avulla sekä online-mittauksilla. Ammoniumin määrää mitattiin pikatestillä sekä analyysillä ulkoisessa laboratoriossa.
Panoskasvatus urealla epäonnistui, ja tulosten perusteella päätettiin kokeilla panossyöttökasvatusta urealla. Panossyöttökasvatuksessa urealla saavutettiin paras spesifinen kasvunopeus (0,037 h-1) ja korkein solukuivapaino (21,9 g/l).
Tulokset osoittavat, että urea on potentiaalinen vaihtoehto ammoniumhydroksidille Solein®-proteiinin tuotannossa, mutta lisätutkimuksia tarvitaan tulosten varmistamiseksi ja lopputuotteen turvallisuuden arvioimiseksi. Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Solar Foods Oyj, ja työ oli osa Europan innovaationeuvoston (EIC) rahoittamaa Hydrocow-projektia.
Kokeellisessa osassa suoritettiin kolme kasvatusta 10 litran bioreaktorilla. Ensimmäinen kasvatus oli panossyöttöprosessi, jossa typenlähteenä käytettiin 24,5 m-% ammoniumhydroksidia. Tästä kasvatuksesta saatiin vertailuarvot seuraaviin kasvatuksiin. Toinen kasvatus oli panosprosessi, jossa urea lisättiin kerralla reaktoriin kasvatusalustan mukana. Kolmas kasvatus oli panossyöttöprosessi, jossa ureaa syötettiin reaktoriin manuaalisesti kasvatuksen aikana. Mikrobin kasvua seurattiin reaktorinäytteistä mitattavan optisen tiheyden (OD600), kokonaiskuivamassan ja solukuivapainon avulla sekä online-mittauksilla. Ammoniumin määrää mitattiin pikatestillä sekä analyysillä ulkoisessa laboratoriossa.
Panoskasvatus urealla epäonnistui, ja tulosten perusteella päätettiin kokeilla panossyöttökasvatusta urealla. Panossyöttökasvatuksessa urealla saavutettiin paras spesifinen kasvunopeus (0,037 h-1) ja korkein solukuivapaino (21,9 g/l).
Tulokset osoittavat, että urea on potentiaalinen vaihtoehto ammoniumhydroksidille Solein®-proteiinin tuotannossa, mutta lisätutkimuksia tarvitaan tulosten varmistamiseksi ja lopputuotteen turvallisuuden arvioimiseksi. Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Solar Foods Oyj, ja työ oli osa Europan innovaationeuvoston (EIC) rahoittamaa Hydrocow-projektia.
