Työnjaon kehittäminen lastensuojelutyössä Pirkanmaan hyvinvointialueella

Abstract

Suomen hyvinvointialueilla kärsitään lastensuojelun henkilöstövajeesta, joka koskee erityisesti lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden saatavuutta. Lastensuojelutyö tunnetaan pitkälti sosiaalityöntekijälähtöisenä työnä, mutta osa työtehtävistä on jaettavissa muille sosiaalialan työntekijöille. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden- ja ohjaajien välistä työnjakoa voidaan kehittää Pirkanmaan hyvinvointialueella. Tutkimuksen tavoitteena on löytää toimivia työtapoja, jotka tukevat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työhyvinvointia.

Tutkimuksen tilaaja on Pirkanmaan hyvinvointialue. Tutkimus on muodoltaan laadullinen, ja aineisto on kerätty teemahaastatteluina haastatellen yhdeksää lastensuojelun sosiaalityöntekijää ja sosiaaliohjaaja. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on induktiivinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on lastensuojelun työnjako sekä työhyvinvointi.

Tutkimustuloksista ilmenee, että lastensuojelun työntekijät pitävät työn jakamista merkityksellisenä ja kokevat sen tuovan omaan työhönsä helpotusta ja vähentävän työn tuomaa kuormitusta. Tutkimustulosten mukaan työn jakamisen mahdollisuus on suoraan verrannollinen työhyvinvoinnin lisääntymiseen. Työnjakoa halutaan kehittää siten, että sosiaaliohjaajien työnkuvaa selkeytetään ja koko hyvinvointialueelle otetaan käyttöön yhdenmukaiset linjat työnjaosta. Työntekijöiden toivotaan voivan vaikuttaa sekä työn jakamiseen, että työn sisältöön jatkossa. Työntekijät kokevat, että omilla vaikutusmahdollisuuksilla työn jakamisen ja sisällön suhteen on vaikutusta työn mielekkyyteen ja työssä jaksamiseen.