Kivunhoidon kehittäminen päivystyshoitotyössä
Aartiala, Satu (2025)
Aartiala, Satu
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503275097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503275097
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa erään hyvinvointialueen keskussairaalan päivystyspoliklinikan kivunhoidon sekä siihen liittyvän kirjaamisen osaamisen nykytilaa hoitohenkilökunnan osaamisen näkökulmasta. Tavoitteena on kartoituksen perusteella tuottaa hoitohenkilökunnalle kohdennettua koulutusta ja perehdytystä, jolloin kivunhoidon osaamista ja siitä kirjaamista voidaan kehittää tehokkaammaksi.
Tutkimusmenetelmänä oli määrällinen tutkimus, joka toteutettiin päivystyspoliklinikan hoitohenkilökunnalle lähetetyllä kyselytutkimuksella. Tutkittavien perusjoukko oli 129 henkilöä ja vastauksia kyselyyn saatiin 47, joka vastasi 36 % koko hoitohenkilökunnasta. Opinnäytetyössä käytetty kyselylomake kehitettiin itse, koska tarkoitukseen soveltuvaa valmista lomaketta ei ollut saatavilla.
Tulosten perusteella hoitajat arvioivat oman kivunhoidon osaamisensa olevan hyvällä tasolla, eikä koulutuksen ja osaamisen välillä havaittu olevan merkittävää eroa lähihoitajien ja sairaanhoitajien välillä. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet kuitenkin toivoivat lisää koulutusta kivunhoidosta. Lisäksi hoitajat kaipasivat selkeitä kivunhoidon toimintamalleja itsenäisempään kivunhoitoon.
Tämä tutkimus käsitteli hoitohenkilökunnan omaa näkemystä kivunhoidon osaamisesta ja siitä kirjaamisesta, eikä varsinaista kivunhoidon toteutumista tai sen vaikuttavuutta tutkittu eikä se käsitellyt kivunhoidon laatua, viiveitä tai kirjauksia. Opinnäytetyöstä voitiin tehdä seuraavia johtopäätöksiä: 1) hoitohenkilökunnalla oli halua kivunhoidon osaamisen ylläpitämiseen, 2) hoitajat pitivät kirjaamista tärkeänä osana kivunhoitoa ja 3) hoitajat kaipasivat kivunhoitoon toimintaohjeita ja niiden tehokasta jalkauttamista.
Opinnäytetyön pohjalta nousi useita jatkotutkimusehdotuksia. Jatkossa tutkimusta voisi toteuttaa esimerkiksi retrospektiivisesti hoitohenkilökunnan kivunhoidon kirjauksiin perustuen tarkastellen kivun tunnistamista, arviointia, kirjaamista sekä sen toteutumista. Lisäksi olisi hedelmällistä tutkia lyhyiden työpajojen ja vuoronvaihtokoulutusten vaikutusta hoitohenkilökunnan arvioon omasta osaamisestaan.
Tutkimusmenetelmänä oli määrällinen tutkimus, joka toteutettiin päivystyspoliklinikan hoitohenkilökunnalle lähetetyllä kyselytutkimuksella. Tutkittavien perusjoukko oli 129 henkilöä ja vastauksia kyselyyn saatiin 47, joka vastasi 36 % koko hoitohenkilökunnasta. Opinnäytetyössä käytetty kyselylomake kehitettiin itse, koska tarkoitukseen soveltuvaa valmista lomaketta ei ollut saatavilla.
Tulosten perusteella hoitajat arvioivat oman kivunhoidon osaamisensa olevan hyvällä tasolla, eikä koulutuksen ja osaamisen välillä havaittu olevan merkittävää eroa lähihoitajien ja sairaanhoitajien välillä. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet kuitenkin toivoivat lisää koulutusta kivunhoidosta. Lisäksi hoitajat kaipasivat selkeitä kivunhoidon toimintamalleja itsenäisempään kivunhoitoon.
Tämä tutkimus käsitteli hoitohenkilökunnan omaa näkemystä kivunhoidon osaamisesta ja siitä kirjaamisesta, eikä varsinaista kivunhoidon toteutumista tai sen vaikuttavuutta tutkittu eikä se käsitellyt kivunhoidon laatua, viiveitä tai kirjauksia. Opinnäytetyöstä voitiin tehdä seuraavia johtopäätöksiä: 1) hoitohenkilökunnalla oli halua kivunhoidon osaamisen ylläpitämiseen, 2) hoitajat pitivät kirjaamista tärkeänä osana kivunhoitoa ja 3) hoitajat kaipasivat kivunhoitoon toimintaohjeita ja niiden tehokasta jalkauttamista.
Opinnäytetyön pohjalta nousi useita jatkotutkimusehdotuksia. Jatkossa tutkimusta voisi toteuttaa esimerkiksi retrospektiivisesti hoitohenkilökunnan kivunhoidon kirjauksiin perustuen tarkastellen kivun tunnistamista, arviointia, kirjaamista sekä sen toteutumista. Lisäksi olisi hedelmällistä tutkia lyhyiden työpajojen ja vuoronvaihtokoulutusten vaikutusta hoitohenkilökunnan arvioon omasta osaamisestaan.