Hoitajien kokemuksia perioperatiivisesta hoitotyöstä koronapandemian aikana
Paaso, Oskari; Mo, Pyarreh (2025)
Paaso, Oskari
Mo, Pyarreh
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504015422
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504015422
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajien kokemuksia perioperatiivisesta hoitotyöstä koronapandemian aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä hoitajien kohtaamista haasteista, sopeutumisesta ja selviytymisstrategioista pandemiatilanteessa. Aineisto kerättiin haastattelemalla perioperatiivisessa hoitotyössä työskenteleviä hoitajia ja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että koronapandemia vaikutti merkittävästi perioperatiivisen hoitotyön arkeen. Hoitajat kokivat työn kuormittavuuden lisääntyneen muun muassa muuttuneiden työjärjestelyjen, henkilöstövajauksen ja resurssipulan vuoksi. Suojautumiskäytännöt ja uusien toimintatapojen omaksuminen vaativat jatkuvaa sopeutumista, mikä aiheutti psyykkistä stressiä. Lisäksi epävarmuus ja huoli omasta ja läheisten terveydestä lisäsivät kuormitusta.
Haastavista olosuhteista huolimatta hoitajat nostivat esiin tiimityön ja kollegiaalisen tuen merkityksen jaksamisen ja työssä suoriutumisen kannalta. Myös organisaation tarjoamalla koulutuksella ja viestinnällä koettiin olevan keskeinen rooli pandemian hallinnassa.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä on, että pandemiatilanteessa hoitajien työhyvinvointia voidaan tukea parantamalla resursseja, selkeyttämällä toimintamalleja ja vahvistamalla psykososiaalista tukea. Tuloksia voidaan hyödyntää kehittämään perioperatiivista hoitotyötä sekä valmistautumaan mahdollisiin tuleviin kriisitilanteisiin.
Tulokset osoittivat, että koronapandemia vaikutti merkittävästi perioperatiivisen hoitotyön arkeen. Hoitajat kokivat työn kuormittavuuden lisääntyneen muun muassa muuttuneiden työjärjestelyjen, henkilöstövajauksen ja resurssipulan vuoksi. Suojautumiskäytännöt ja uusien toimintatapojen omaksuminen vaativat jatkuvaa sopeutumista, mikä aiheutti psyykkistä stressiä. Lisäksi epävarmuus ja huoli omasta ja läheisten terveydestä lisäsivät kuormitusta.
Haastavista olosuhteista huolimatta hoitajat nostivat esiin tiimityön ja kollegiaalisen tuen merkityksen jaksamisen ja työssä suoriutumisen kannalta. Myös organisaation tarjoamalla koulutuksella ja viestinnällä koettiin olevan keskeinen rooli pandemian hallinnassa.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä on, että pandemiatilanteessa hoitajien työhyvinvointia voidaan tukea parantamalla resursseja, selkeyttämällä toimintamalleja ja vahvistamalla psykososiaalista tukea. Tuloksia voidaan hyödyntää kehittämään perioperatiivista hoitotyötä sekä valmistautumaan mahdollisiin tuleviin kriisitilanteisiin.