Työikäisten mielen hyvinvointia haastavat tekijät ja niiden ennaltaehkäisy
Paakkonen, Laura (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504055725
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504055725
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työikäisten mielen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja keinoja mielen hyvinvoinnin tukemiseksi. Tutkimus tehtiin kaupungin uuden hyvinvointisuunnitelman laatimisen tueksi.
Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena hyödyntäen kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto kerättiin kaupungin työntekijöiltä (n=94) kyselylomakkeella, joka sisälsi suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tutkimusta, jossa mielen hyvinvointi nähdään osana työhyvinvointia ja se toimii työntekijän voimavarana. Tulokset tukevat myös näkemystä, ettei mielen hyvinvointi ole yksittäinen mitattavissa oleva asia, vaan se koostuu toisia tukevista osa-alueista, joihin vaikuttavat muun muassa työntekijän kokemus työn ja henkilökohtaisen elämän hallinnasta.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, ettei mielen hyvinvoinnin eri osa-alueet toteudu tasaisesti työyksiköiden välillä. Työyksiköiden välillä havaittiin suuria eroja asioiden kokemisessa, mikä voi lisätä epätasa-arvon kokemuksia organisaatiossa ja vähentää joidenkin työyksikköjen vetovoimaa. Kokemukset työn kuormituksesta ja vaikutusmahdollisuuksista jakautuivat epätasaisesti ja kokemukset esihenkilön työskentelystä vaihtelivat yksiköittäin.
Hyödyntämällä työyksiköiden vahvuuksia ja tukemalla työyksiköitä niiden haasteissa, voidaan vahvistaa työyksiköiden välistä tasa-arvoa ja lisätä työtyytyväisyyttä, sekä edistää ja tukea työntekijöiden mielen hyvinvointia.
Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena hyödyntäen kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto kerättiin kaupungin työntekijöiltä (n=94) kyselylomakkeella, joka sisälsi suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tutkimusta, jossa mielen hyvinvointi nähdään osana työhyvinvointia ja se toimii työntekijän voimavarana. Tulokset tukevat myös näkemystä, ettei mielen hyvinvointi ole yksittäinen mitattavissa oleva asia, vaan se koostuu toisia tukevista osa-alueista, joihin vaikuttavat muun muassa työntekijän kokemus työn ja henkilökohtaisen elämän hallinnasta.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, ettei mielen hyvinvoinnin eri osa-alueet toteudu tasaisesti työyksiköiden välillä. Työyksiköiden välillä havaittiin suuria eroja asioiden kokemisessa, mikä voi lisätä epätasa-arvon kokemuksia organisaatiossa ja vähentää joidenkin työyksikköjen vetovoimaa. Kokemukset työn kuormituksesta ja vaikutusmahdollisuuksista jakautuivat epätasaisesti ja kokemukset esihenkilön työskentelystä vaihtelivat yksiköittäin.
Hyödyntämällä työyksiköiden vahvuuksia ja tukemalla työyksiköitä niiden haasteissa, voidaan vahvistaa työyksiköiden välistä tasa-arvoa ja lisätä työtyytyväisyyttä, sekä edistää ja tukea työntekijöiden mielen hyvinvointia.