Ei rakennetun alueen hyödyntäminen lapsen kehityksessä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella metsän merkitystä 3–5-vuotiaiden lasten motoristen taitojen kehityksessä varhaiskasvatuksen kontekstissa. Taustalla on huoli lasten fyysisen aktiivisuuden vähenemisestä ja motoristen taitojen heikentymisestä, mikä näkyy esimerkiksi Opetushallituksen (2021) raportoimassa lasten toimintakyvyn laskussa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten metsän monimuotoinen ympäristö tukee lapsen motoristen perustaitojen kehittymistä ja miten metsää voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksessa liikuntakasvatuksen osana.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu motorisen kehityksen teoriaan, liikuntakasvatuksen periaatteisiin sekä luonnon oppimisympäristön merkitykseen. Motorinen kehitys koostuu perusliikkumistaidoista, tasapainotaidoista ja välineenkäsittelytaidoista, joita voidaan tukea monipuolisella liikkumisella luonnossa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin varhaiskasvatuksen opettajan haastattelun avulla. Haastattelun tuloksia analysoitiin suhteessa aiempaan kirjallisuuteen ja varhaiskasvatussuunnitelman (2022) tavoitteisiin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että metsä tarjoaa lapsille haasteellisen ja vaihtelevan ympäristön, joka edistää motoristen taitojen kehitystä tasapainon, kehonhallinnan ja koordinaation osalta. Epätasainen maasto, kiipeilymahdollisuudet ja vapaamuotoinen liikkuminen tukevat lapsen liikunnallista kehitystä enemmän kuin rakennettu ympäristö. Lisäksi haastattelun perusteella varhaiskasvatuksen ammattilaiset pitävät metsää tärkeänä oppimisympäristönä, joka tukee myös lasten hyvinvointia ja keskittymiskykyä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että metsän hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa tukee motoristen taitojen kehittymistä ja edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia.