Sairaanhoitajien kokemukset DCDD-elinluovutusprosessista

Abstract

DCDD-elinluovutus, eli elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen on otettu monissa maissa uudelleen käyttöön lisäämään elinluovutusten määrää, ja vastaamaan lisääntyvään elinsiirteiden tarpeeseen. Suomessa DCDD-elinuovutustoiminta käynnistettiin vuonna 2021, ja vuoden 2023 aikana se on vakiintunut osaksi normaalia elinsiirtotoimintaa jo kaikkiin yliopistosairaaloihin. DCDD-elinluovutusprosessiin on liittynyt paljon eettisiä kysymyksiä ja toiminnan käynnistyessä hoitohenkilökunnan kokemuksista ja asenteista on ollut vasta vähän tutkittua tietoa.

Opinnäytetyö toteutettiin Scoping-kirjallisuuskatsauksena, minkä tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia DCDD-elinluovutusprosessista ja mahdollisista hoitohenkilökunnan täydennyskoulutustarpeista. Työn tavoitteena oli saada tietoa sairaanhoitajien kokemuksista ja tunnistaa näistä mahdollisia täydennyskoulutustarpeita DCDD-elinluovutusprosessiin liittyen.

Opinnäytetyön tulosten mukaan sairaanhoitajien kokemukset DCDD-elinluovutusprosessista ovat pääsääntöisesti positiivisia. Hoitohenkilökunnan myönteisellä asenteella ja elinluovutusten määrällä on selkeä yhteys. DCDD-elinluovutusprosessi koetaan tarpeellisena lisänä terveydenhuoltoon. Hoitohenkilökunnan tiedon puute, koulutuksen tarve ja näiden merkitys korostuu kaikilla elinluovutusprosessin osa-aluilla, mutta erityisesti työuran alkuvaiheessa olevilla sairaanhoitajilla. Hoitohenkilökunta kokee tarvetta moniammatillisille koulutusinterventioille, selkeille ohjeille ja käytännön tuelle elinluovutusprosessin alkumetreistä lähtien.

Opinnäytetyön tuloksista saadulla tiedolla voidaan kohdentaa hoitohenkilökunnan koulutusta DCDD-elinluovutusprosessissa.