Julkisivun korjausvaihtoehtojen vertailu kosteusteknisen toimivuuden, päästöjen ja kustannusten osalta 1970-luvun kerrostalolle

Abstract

Opinnäytetyössä käsiteltiin 1970-luvun kerrostalon julkisivun korjausvaihtoehtoja. Tarkasteluun valittiin raskaampi ja kevyempi korjausvaihtoehto. Tarkoituksena oli löytää niistä vertailtavia eroavaisuuksia kosteusteknisten ominaisuuksien, ympäristövaikutusten ja kustannusten osalta. Näistä oli tavoitteena koostaa opetusmateriaalia Savonia-ammattikorkeakoulun ”Korjausrakentaminen ja kiertotalous” -hanketta varten. Opinnäytetyön perustana käytettiin aiemmin tehdyistä kirjallisuuslähteistä löytyviä tietoja eli tutkimus toteutettiin laadullisena. Löydettyjä tietoja hyödynnettiin, kun lähdettiin tekemään kosteusteknisen toimivuuden, hiilijalanjäljen ja kustannusten tarkasteluja. Kosteusteknisiä ominaisuuksia simuloitiin Wufi Pro 5 -ohjelmalla. Hiilijalanjälki laskettiin itse Excel laskentataulukko-ohjelmalla, ja siinä käytettiin EPD-ympäristöselosteista löytyviä päästötietoja. Kustannuslaskelmat tehtiin Ratu-kustannuslaskenta -ohjelman avulla. Ensin tarkasteltiin vanhan rakenteen kosteusteknistä toimivuutta ja verrattiin sitä korjausvaihtoehtoihin. Korjatut rakenteet olivat selvästi parempia kosteusteknisiltä ominaisuuksiltaan. Korjausvaihtoehtojen toimivuuden selvittämisen jälkeen perehdyttiin hiilijalanjäljen laskemiseen. Korjauksissa käytettäville materiaaleille etsittiin ympäristövaikutusten määrät ympäristöselosteista. Vaikutukset laskettiin yhteen ja huomattiin, että raskas korjaus oli päästöiltään kuormittavampi kuin kevyt korjaus. Tämän jälkeen selvitettiin, miten kustannukset jakautuivat korjausvaihtoehtojen välillä. Kokonaiskustannuksiltaan raskas korjaus oli kalliimpi vaihtoehto. Vertailussa huomattiin raskaan korjauksen olevan huonompi vaihtoehto hiilijalanjäljen ja kustannusten osalta, kun käyttöiän pituutta ei huomioitu. Sillä kuitenkin saatiin parempi kosteustekninen toimivuus rakenteeseen kuin kevyellä korjauksella. Lisätutkimuksia tarvittaisiin erojen syiden selvittämiseksi. Tätä varten täytyisi tutkia lisää, miten lisälämmöneristeen materiaali ja sääolojen muutos ilmastonmuutoksen myötä vaikuttaisivat korjausvaihtoehtojen kosteustekniseen toimintaan. Näitä muutoksia voitaisiin simuloida Wufi Pro 5 -ohjelmalla. Lisälämmöneristeiden erot vaikuttavat lisäksi hiilijalanjälkeen ja kustannuksiin. Hiilijalanjäljessä ei tarkasteltu käytön aikaisia päästöjä tai lisälämmöneristeellä parannettua energiatehokkuutta. Jatkotutkimuksissa voitaisiin laskea käyttövaiheessa syntyvät päästöt sekä verrata vanhan ja korjatun rakenteen energiatehokkuutta. Energiatehokkuuden parantuminen vaikuttaa myös rakennuksen elinkaaren kustannuksiin, ja näitäkin olisi hyvä tarkastella jatkotutkimuksissa. Elinkaarikustannuksissa nähtäisiin lisäksi hetki, jolloin rakenteen korjaus maksaisi itsensä takaisin. Tällöin voitaisiin verrata korjausvaihtoehtoja pitkälläkin aikavälillä.