Aurinkopuistojen automaatio ja järjestelmäteknisten vaatimusten muutokset

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia teollisen kokoluokan, tarkemmin D-luokan aurinkopuistojen toimintaa sekä automaatiota. Työ toteutettiin kirjallisuustutkielmana. Työhön oli tarkoitus saada myös aurinkopuistoihin komponentteja valmistavilta yrityksiltä haastatteluja ja kommentteja. Haastatteluilla oli tarkoitus saada lisätietoa komponenttien soveltuvuudesta Suomen uudistuviin järjestelmäteknisiin vaatimuksiin. Useista yhteydenottoyrityksistä huolimatta, haastattelupyyntöihin ei tullut vastauksia ja tämä aiheutti tutkimustyölle pieniä haasteita, koska kaikkea haluttua tietoa ei kirjallisuudesta saanut selville.

D-luokan voimalaitoksiin luetaan voimalaitokset, joiden tuottama teho on vähintään 30 MW tai liityntäpisteen jännite on vähintään 110 kV. Opinnäytetyössä tutkittiin myös uudistuvaa VJV2024-dokumenttia eli voimalaitosten järjestelmäteknisiä vaatimuksia, jotka päivittyvät vuoden 2018 versiosta vastaamaan paremmin nykyistä voimalaitosten rakentamista. Tahtivoimalaitoksia ei Suomessa enää juurikaan rakenneta, vaan rakentaminen keskittyy pääasiassa suuntaajakytkettyihin voimalaitoksiin eli tuuli- ja aurinkovoimalaitoksiin.

Vuoden 2018 järjestelmäteknisissä vaatimuksissa ei ole otettu tarpeeksi huomioon suuntaajakytkettyjen voimalaitosten suurta kasvua ja niiden käyttöönoton sekä suunnittelun eroja. Suuntaajakytketyt voimalaitokset eroavat ominaisuuksiltaan huomattavasti tahtivoimalaitoksista. Suuntaajakytkettyjen voimalaitosten kytkemiseen Suomen kantaverkkoon liittyy enemmän erilaisia käyttöönottokokeita ja vaatimuksia kuin perinteisillä tahtivoimalaitoksilla.