3-5-vuotiaiden lasten leikin tukeminen : opas varhaiskasvattajille

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on luoda päiväkotiryhmään konkreettinen opas varhaiskasvattajille lasten leikin tukemiseen ja ryhmän käyttöön leikin valintataulu, sekä leikin keston mittari. Tavoitteena on vapauttaa lapsilta ja kasvattajilta aikaa varsinaiseen leikkiin ja vähentää leikin päättämisen pohdintaan menevää aikaa ja resursseja. Varhaiskasvatuksen arjessa niin kutsuttua vapaata leikkiaikaa on päivittäin, ja sama kysymys toistuu näistä lähes jokaisella: ”Mitä sinä haluaisit tänään leikkiä?” sekä leikin jatkamiseen kehottaminen. Leikki on tutkitusti arvokas osa niin laadukasta varhaiskasvatusta kuin lapsen kehitystä, on tärkeää, että aikuinen tukee leikkiä oikein, eikä latista lasten leikin kehittymistä ohjaamalla leikkiä liikaa. Ei ole tarkoitus, että varhaiskasvattajat jäävät täysin sivuun lasten leikeistä. Tarkoitus on, että lasten leikkiä tuetaan ja ohjataan hyödyntäen lasten omaa innovatiivisuutta sekä mielikuvitusta. Aikuisen tehtävä on rikastuttaa, ei latistaa.

Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä on laaja kattaus niin leikin merkityksestä lapsen kehitykselle, Piaget’n sekä Vygotsky teoriaan peilaten, aikuisen roolista lasten leikin tukemisessa sekä olosuhdetekijöiden rooli aikuisten mahdollisuuksissa tukea ja ohjata lasta leikissä. Opinnäytetyössä on myös hyödynnetty M. Riihelän (2000) viittä pedagogisen toimijuuden roolia sovellettuna leikin tukemiseen. Keskeisiä käsitteitä on leikki, ohjattu leikki, leikin tukeminen, tuettu leikki, varhaiskasvatus ja kasvattajat. Havainnot pohjautuvat avoimeen keskusteluun varhaiskasvatusryhmän opettajien kanssa sekä tilahavainnointiin paikan päällä.

Aikuisen on tärkeä olla läsnä lasten leikkiessä, jos ei mukana leikissä, niin fyysisesti sekä emotionaalisesti läsnä lapsen kaivatessa tukea. Aikuisen on tärkeä osallistua myös silloin, kun varsinaista konfliktia ei ole. Yhdessä leikkiminen vaatii lapselta useita taitoja, ja aikuinen toimii rinnalla kulkijana tämän tärkeän kasvatuksellisen, kehittävän ilmiön ympärillä. Varhaiskasvatuksen olosuhdetekijät vaikuttavat suoraan ryhmän kasvattajien tunteeseen riittävyydestään varhaiskasvattajina; resurssipula kasvatusalalla on todellinen pullon kaula.

The aim of this bachelor’s thesis is to develop a concrete guide for early childhood educators in the early childhood education group to support children’s play, as well as to create a play selection board and a play duration meter for the group’s use. The aim is to free up time for both children and educators to engage in actual play while reducing the time and resources spent on deciding when to conclude play sessions. In everyday early childhood education, so-called free playtime occurs daily, and a recurring question during these moments is: “What would you like to play today?” Alongside prompts to continue playing. Play is widely recognized as a fundamental component of high-quality early childhood education and child development. It is therefore essential that adults support children’s play appropriately without excessively directing it, thereby ensuring that children’s creative play development is not stifled. The intent is not for educators to completely withdraw from children’s play but rather to provide guidance and support while utilizing children’s own innovation and imagination. The role of the adult is to enrich play, not to diminish it.

The theoretical framework of this bachelor’s thesis comprises a comprehensive discussion on the significance of play in child development, drawing on theories of Piaget and Vygotsky. It also explores the role of adults in supporting children’s play and the impact of environmental factors on educators’ ability to facilitate and guide play. Furthermore, the study incorporates M. Riihelä’s (2000) five pedagogical agency roles, applied to the context of play support. The key concepts include play, guided play, play support, supported play, early childhood education and educators. The findings are based on open discussions with early childhood educators and on-site spatial observations.

It is crucial for adults to be present while children play – if not actively participating then at least physically and emotionally available when children seek support. Adult involvement is necessary even in the absence of immediate conflicts. Playing together requires developing multiple skills, and adults act as facilitators in this essential developmental and educational phenomenon. The environment conditions in early childhood education directly influence educators’ sense of adequacy in their roles. The scarcity of resources within the education sector remains a significant bottleneck.