Istanbulin protokollan verkkokurssin vaikutus ammatilliseen osaamiseen – Haastattelututkimus

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kokemuksia Istanbulin protokollaan (IP) liittyvästä verkkokurssista ja sen vaikutuksista ammatilliseen osaamiseen. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla viittä IP-koulutushankkeen verkkokurssin suorittanutta ammattilaista. Opinnäytetyö tehtiin Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen toimeksiannosta, ja hanketta osarahoitti EUSA AMIF -rahasto.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten verkkokoulutus tukee ammattilaisten taitoja kidutuksen ja kaltoinkohtelun uhrien tunnistamisessa, tutkimisessa ja dokumentoinnissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten digitaalisesti saavutettu osaaminen ilmenee käytännön työssä turvapaikkamenettelyn näkökulmasta. Tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla hyödyntäen Bloomin taksonomiaa.

Tulokset osoittivat, että verkkokurssi lisäsi merkittävästi osallistujien tietämystä ja valmiuksia erityisesti uhrien tunnistamisen ja dokumentoinnin osalta. Koulutuksen vahvuuksina pidettiin sen selkeää rakennetta, pedagogista laatua ja konkreettisia työvälineitä. Haasteena nähtiin vuorovaikutuksen puute, minkä vuoksi monet vastaajat toivoivat koulutukseen lähiopetuksen ja verkkokurssin yhdistämistä.

Tutkimuksen perusteella verkkokurssi edisti ammatillista osaamista ja lisäsi tietoisuutta Istanbulin protokollasta. Digitaalinen oppimisympäristö koettiin joustavaksi, mutta sen soveltaminen käytännön työhön vaihteli ammattiryhmittäin. Lisäkoulutukselle ja vuorovaikutteisemmalle oppimiselle nähtiin tarvetta. Johtopäätöksissä esitetään suosituksia verkkokoulutuksen kehittämiseksi, kuten käytännön harjoitusten lisäämistä ja moniammatillisen yhteistyön tukemista.

This thesis examines the experiences of social and healthcare professionals regarding an online course related to the Istanbul Protocol (IP) and its impact on professional competence. The study was conducted through interviews with five professionals who had completed the IP online training. The thesis was commissioned by the Centre for Psychotraumatology of the Deaconess Foundation, and the project was co-funded by the EUSA AMIF fund.

The aim of the study was to determine how online training supports professionals in identifying, examining, and documenting victims of torture and ill-treatment. Additionally, it explored how digitally acquired competence manifests in practical work, particularly within the asylum process. The research material was analyzed using theory-driven content analysis based on Bloom’s Taxonomy.

The results showed that the online course significantly enhanced participants' knowledge and preparedness, particularly in victim identification and documentation. Professionals praised the course for its clear structure, high-quality pedagogical implementation, and practical tools. However, the lack of interaction was seen as a challenge, with many participants suggesting a combination of online and in-person learning.

The findings indicate that the online course contributed to professional competence and increased awareness of the Istanbul Protocol. The digital learning environment was perceived as flexible, but the application of knowledge in practical work varied across professional groups. There was a recognized need for additional training and more interactive learning opportunities. The conclusions provide recommendations for improving online training, such as incorporating practical exercises and promoting multi-professional collaboration.