M-rokon diagnostiikka : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

M-rokko on orthopoxvirusten sukuun kuuluvan DNA-viruksen aiheuttama infektiotauti, joka on endeeminen Länsi- ja Keski-Afrikassa. Se on zoonoosi, joka tarttuu tyypillisesti eläimestä ihmiseen, mutta viime vuosina tartunnat ihmisestä toiseen ovat lisääntyneet, mikä on aiheuttanut epidemioita maailmanlaajuisesti. Tämä muutos m-rokkoviruksen leviämisessä innoitti valitsemaan m-rokon diagnostiikan tämän opinnäytetyön aiheeksi. On käynyt yhä selvemmäksi, että myös meillä täällä Suomessa on tärkeää tietää m-rokosta riittävästi, jotta potilaiden hoito ja näytteiden käsittely voidaan toteuttaa turvallisesti.

Tässä kirjallisuuskatsauksena toteutetussa opinnäytetyössä käsitellään m-rokkoa yleisellä tasolla keskittyen erityisesti näytteenottoon ja diagnostisiin menetelmiin. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota erityisesti m-rokon diagnostiikan parissa työskenteleville hyödyllistä, luotettavaa ja ajankohtaista tietoa yhdeksi eheäksi kokonaisuudeksi suomen kielellä Tutkimuskysymykset, jotka ohjasivat työn toteuttamista, olivat: Mikä on m-rokko? Mitä varotoimenpiteitä tulee noudattaa m-rokkopotilaan kohtaamisessa? Mitä diagnostisia menetelmiä käytetään m-rokkotartunnan varmistamiseen? Tietoa katsaukseen haettiin suomen- ja englanninkielisistä lähteistä systemaattista tiedonhakua mukaillen ja manuaalisesti tieteellisistä tietokannoista ja internetistä. Aineistona käytettiin alkuperäistutkimuksia, katsausartikkeleita sekä julkisten toimijoiden verkkosivuja.

M-rokko diagnosoidaan kliinisen kuvan ja laboratoriotestien perusteella. M-rokkopotilaan kohtaamisessa ja heistä otettujen näytteiden käsittelyssä tulee noudattaa varotoimia tartunnan ehkäisemiseksi. Tällä hetkellä ihomuutoksesta otetusta näytteestä tehty PCR-tutkimus on tarkin ja laajimmin käytössä oleva menetelmä m-rokkotartunnan toteamiseksi. Täydentävänä tutkimuksena voidaan tehdä vasta-ainemääritys, mutta yksinään sitä ei voida käyttää diagnoosin varmistamiseen mahdollisten ristireaktioiden ja vasta-ainetuotannon hitauden vuoksi.

Tällä hetkellä m-rokon testaus edellyttää erityisosaamista ja laboratoriovälineitä, eikä vieritestejä ole laajasti saatavilla. Opinnäytetyötä tehdessä havaittiin kuitenkin, että useita vieritestejä on parhaillaan kehitteillä. Viimeaikaiset globaalit tapahtumat ovat osoittaneet m-rokkoviruksen tartuttavuuden lisääntyneen, mikä korostaa luotettavien vieritestien saatavuuden tärkeyttä. Nopeasti ja helposti käytettävissä olevat vieritestit mahdollistaisivat m-rokkotartuntojen nopeamman ja tehokkaamman havaitsemisen ja voisivat näin vähentää taudin leviämistä. Jatkotutkimuksen kohteena tälle opinnäytetyölle voisikin siis olla m-rokon vieritestimahdollisuuksien tarkempi selvittäminen ja niihin liittyvien haasteiden kartoittaminen.

Mpox is an infectious disease caused by a DNA virus belonging to the orthopoxvirus family. It is a zoonotic disease endemic to Western and Central Africa, typically transmitted from animals to humans. However, in recent years it has spread from person to person, even beyond endemic areas, leading to outbreaks globally. This shift in the behaviour of mpox prompted the creation of this report, as the need to gain a deeper understanding of the virus and the diagnostic methods available for its identification became evident.

This thesis, conducted as a literature review, addresses mpox on a general level, with a specific focus on sampling and diagnostic methods. The research questions it aimed to answer were: What is mpox? What precautions should be taken when encountering a patient with possible mpox? And what diagnostic methods are used to identify mpox? The material for this thesis was gathered through both systematic and manual searches across scientific databases and reliable online sources. The main goal was to create a clear and complete literature report that provides enough information about mpox for a medical laboratory scientist to understand the disease, take proper precautions when encountering mpox patients, and know how to handle and analyse mpox samples.

Mpox is diagnosed through a combination of clinical evaluation and laboratory testing. Individuals who encounter mpox patients or handle samples from them must wear protective gear to prevent exposure. Laboratory confirmation is primarily achieved using a PCR test, which detects the viral DNA from a sample taken from a skin lesion. PCR is currently the most accurate and widely used method for confirming mpox infection. Antibody testing from blood can also be performed, but it is not suitable as a standalone diagnostic method due to the potential for cross-reaction with other orthopoxviruses and the time required for the body to develop detectable antibodies after exposure to mpox.

Currently, mpox testing requires specialized expertise and laboratory equipment, and point-of-care tests are not widely available. While writing this thesis, it was noted that point-of-care tests are currently under development. The recent increase in mpox virus transmissibility highlights the need for reliable point-of-care tests. Rapid and easily accessible testing could enable faster detection of mpox cases, thereby helping to reduce the spread of the disease. A potential focus for further research related to this thesis could be a closer examination of point-of-care testing options for mpox and the challenges associated with them.