Posttraumatyöpajamenetelmän soveltuvuus sosiaalialalle : sosiaalialan korkeakoulutettujen työkyvyn tukeminen

Abstract

Sosiaalialan työtehtäviin liittyy runsaasti erilaisia sosiaalialan ammattihenkilöiden hyvinvointia kuormittavia psykososiaalisia tekijöitä. Näiden lisäksi työhyvinvointia haastavat ajankohtaiset, yhteiskunnalliset muutokset ja haasteet, esimerkiksi työntekijöiden veto- ja pitovoimaan liittyen. Kaikkia näitä työkykyriskejä ei voida kokonaan poistaa, mutta niihin kaikkiin voidaan vaikuttaa. Tutkimukseni tavoitteena olikin selvittää sosiaalialan psykososiaalisia kuormitustekijöitä, ja analysoida posttraumatyöpajamenetelmän soveltuvuutta niihin vastaamiseen. Toteutin työn kaksivaiheisesti. Ensimmäinen vaihe oli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tekeminen posttraumatyöpajamenetelmästä siitä saatujen kokemusten ja vaikuttavuustekijöiden selvittämiseksi. Toisessa vaiheessa peilasin kirjallisuuskatsauksen tuloksia tiedossa oleviin sosiaalialan korkeakoulutettujen työkykyä uhkaaviin psykososiaalisiin riskitekijöihin SWOT-analyysimenetelmää käyttäen. Tietoperustana tutkimuksessa olivat sosiaalialan keskeiset psykososiaaliset työkykyriskit ja keskeiset käsitteet tutkimukseen liittyen. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusaineisto sisälsi 12 eri lähdettä Suomesta tai Yhdysvalloista. Ne käsittelivät joko pelkästään posttraumatyöpajamenetelmää tai sisälsivät tietoa menetelmästä sekä siitä saaduista kokemuksista ja tuloksista. Sosiaalialan tutkimustiedon puuttuessa sovelsin muilta toimialoilta saatavissa olevaa tietoa. SWOT-analyysissä hyödynsin kirjallisuuskatsauksen teemoittelun tuloksia ja tietoperustaa. Tutkimuksen tuloksena posttraumatyöpajamenetelmä todettiin vaikuttavaksi, sekä yksilöä, perhe- ja työyhteisöä, että yhteiskuntaa hyödyttäväksi menetelmäksi. Posttraumatyöpajamenetelmän vaikuttavuustekijöiksi nousivat kirjallisuuskatsauksen teemoittelun myötä vertaistuki, psykoterapia, prosessi, psykologinen turvallisuus, psykoedukaatio, sosiaalinen tuki, toimijuus, rakenne ja toimiminen vertaisohjaajana. Tutkimuksen pohjalta voidaan tehdä johtopäätös, että posttraumatyöpajamenetelmä on sellainen työnohjauksen muoto, joka on siirrettävissä osaksi sosiaalialan työkykyjohtamisen palvelujärjestelmää. Kehitysehdotuksena näkisin tärkeäksi miettiä, millä tavalla Suomessakin voitaisiin ottaa osallistujan läheiset mukaan osallistujan toipumisen polulle.

Social work involves a wide range of psychosocial factors that put a strain on the well-being of social workers. In addition to these, well-being at work is challenged by current societal changes and challenges, for example in relation to worker motivation and retention. Not all of these risks to well-being at work can be completely eliminated, but they can all be influenced. The aim of my research was therefore to identify the psychosocial stress factors in the social sector and to analyze the suitability of the post-traumatic workshop method for addressing them. I carried out the work in two stages. The first phase was a descriptive literature review to identify the experiences and impact of the post-traumatic workshop method. In the second phase, I mirrored the results of the literature review with the known psychosocial risk factors that threaten the work performance of social work graduates using the SWOT analysis method. The literature review included 12 different sources from Finland or the United States. They either dealt exclusively with the post-traumatic workshop method or contained information about the method and its experiences and results. In the absence of research data in the social field, I applied data from other fields. For the SWOT analysis, I used the results of the literature review thematic analysis and the knowledge base. As a result of the study, the post-traumatic workshop method was found to be an effective method that benefits the individual, the family, the work community and society. Through a thematic literature review, peer support, psychotherapy, process, psychological safety, psychoeducation, social support, agency, structure and functioning as a peer counsellor were identified as the effectiveness factors of the post-traumatic workshop method. The study concludes that the post-traumatic workshop method is a form of work counselling that can be transferred to the social work capacity management service system. As a development proposal, I would see it as important to consider how the people close to the participant could be involved in the participant's recovery path in Finland too.