Yhteispäivystyksen hoitohenkilöstön näkemyksiä psykologisen sopimuksen toteutumisesta Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella

Abstract

Opinnäytetyössä kartoitetaan Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen yhteispäivystyksen hoitohenkilöstön työhön liittyviä odotuksia sekä niiden toteutumista psykologisen sopimuksen näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa pyritään tunnistamaan tekijöitä, jotka joko edistävät tai estävät psykologisen sopimuksen eri osatekijöiden toteutumista yhteispäivystyksessä. Työn tavoitteena on lisätä ymmärrystä hoitohenkilöstön työhön liittyvistä odotuksista, niiden toteutumisesta ja psykologisen sopimuksen toteutumista edistävistä ja estävistä tekijöistä. Tämän työn pohjalta saatuja tuloksia voidaan hyödyntää osana työyhteisön kehittämistä.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentuu psykologisen sopimuksen käsitteelle. Käsitettä tarkastellaan sen historian, muodostumisen, sopimustyyppien ja eri tutkimusten näkökulmasta, keskittyen erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtyihin tutkimuksiin. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena poikkileikkaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä strukturoitua kyselylomaketta, joka sisälsi myös avoimia kysymyksiä. Opinnäytetyön aineisto koostuu 15 työntekijän vastauksesta ja vastausprosentti oli 17,9 %.

Tutkimustulosten perusteella yhteispäivystyksen työntekijät olivat eniten tyytyväisiä moniammatillista yhteistyötä ja tukea koskeviin osa-alueisiin. Vastaajat kokivat yhteispäivystyksen tarjoavan heille mahdollisuuden moniammatilliseen työskentelyyn ja tukeen. Vastaajat kokivat myös pystyvänsä hyödyntämään tätä osaamisensa kehittämisessä. Vastaajat pitivät näiden tekijöiden toteutumista tärkeänä sekä merkityksellisenä. Sen sijaan osallistumista yhteispäivystyksen toiminnan kehittämiseen pidettiin vähiten merkityksellisenä. Vastaajat kokivat, ettei heidän ammattitaitoaan hyödynnetä yhteispäivystyksen toiminnan kehittämisessä eikä heillä ole todellista mahdollisuutta vaikuttaa kehittämistyöhön.

Tämän tutkimuksen perusteella keskeisiä psykologisen sopimuksen toteutumista edistäviä tekijöitä ovat perehdytykseen käytettävä aika, perehdyttäjän rooli ja ominaisuudet, esihenkilötuki sekä työyhteisön ominaisuudet. Keskeisiä estäviä tekijöitä ovat perehdytyksen riittämätön seuranta, resurssien puute, työympäristön haasteet sekä epäasiallinen kohtelu ammattiryhmien välillä.

Jatkotutkimus aiheena voitaisiin tarkastella miten psykologisen sopimuksen toteutuminen tai rikkoutuminen vaikuttaa työntekijöiden työtyytyväisyyteen, sitoutumiseen ja työssä jaksamiseen? Lisäksi olisi tärkeää selvittää millaisia keinoja esihenkilöt voivat käyttää vahvistaakseen psykologisen sopimuksen toteutumista ja, millä keinoilla esihenkilöt voivat ehkäistä sen rikkoutumista.