Laadukkaasta oppimisesta elämykselliseen improvisaatioon : sosiaalisten paritanssien opetussuunnitelman ja tasomäärittelyn lähtökohtia

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee sosiaalisen paritanssin tasomäärittelyjä ja hahmottelee mahdollisen opetussuunnitelman sisältöä. Järjestin Suomen Tanssinopettajain liiton jäsenistölle joulukuun 2024 ja maaliskuun 2025 välisenä aikana kolme etäyhteyksin toteutettua seminaaria, jossa kävimme keskustelua tämänhetkisistä tasomäärittelyistä ja sosiaalisen paritanssin keskeisistä opetussisällöistä. Seminaarien avulla pyrin tuomaan näkyväksi paritanssin opettajien kirjoittamaton tietotaitoa ja kokemusperäisiä havaintoja liittyen käsiteltäviin teemoihin. Seminaarien tuotoksena kokosin aiheiden keskeiset havainnot sekä viiden esimerkkilajin keskeiset opetussisällöt.

Toimintatutkimuksessa teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä. Sosiaalisen paritanssin kirjoitettu lähdeaineisto on edelleen melko niukka, ja uuden tiedon tuottaminen voidaan nähdä jossain määrin välttämättömänä lajin opetuksen kehitykselle. Tutkimusmenetelmänä toimintatutkimus pyrkii aktiivisesti muuttamaan tapoja parempaan suuntaan muodostaen samalla uutta tietoa. Prosessi perustuu jatkuvaan reflektioon, ja tutkimuksen suunnitelma voi elää prosessin aikana. On tyypillistä, että toimintatutkimuksessa tutkija osallistuu prosessiin aktiivisesti tutkimuskohteen sisäisenä toimijana.

Työni jakautuu kahteen keskeiseen teemaan: sosiaalisen paritanssin taitotasojen määritelmiin sekä mahdollisen opetussuunnitelman sisältöön. Näiden molempien teemojen mukaan ottaminen on työni ensimmäinen oivallus; opetussuunnitelma ja tasomäärittelyt ovat välittömässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa etenkin niin kauan, kuin taitotasojen arvioinnin keinona toimii oppilaan oma itsearviointi. Taitotasojen määrittelyä voidaan ajatella kyseisen tason funktionaalisuutta tarkentamalla. Opetussuunnitelma taas voisi olla enemmänkin opettajalähtöisesti muodostettu ohjeistus opetuksen sisällön yhtenäistämiseksi ja alueellisten erojen vähentämiseksi.

This thesis discusses the level definitions of social partner dancing and outlines the possible contents of a curriculum. Between December 2024 and March 2025, I organized three remote seminars for the members of the Finnish Dance Teach- ers' Association, during which we discussed the current level definitions and the key teaching contents of social partner dancing. Through these seminars, I aimed to make visible the tacit knowledge and experiential insights of partner dance teachers related to the themes in question. As a result of the seminars, I compiled key observations from the topics and the essential teaching contents of five ex- ample dance styles.

In action research, theory and practice go hand in hand. Written source material on social partner dancing is still relatively scarce, and generating new knowledge can be seen as somewhat essential for the development of teaching in the field. As a research method, action research actively seeks to improve practices while simultaneously generating new knowledge. The process is based on continuous reflection, and the research plan can evolve throughout the process. It is typical in action research for the researcher to participate actively in the process as an internal actor within the research subject.

My work is divided into two main themes: definitions of skill levels in social partner dancing and the content of a possible curriculum. Including both themes is the first key insight of my work; the curriculum and the level definitions are in direct interaction with each other, especially as long as self-assessment by the student serves as the method of skill level evaluation. The definition of skill levels can be viewed by specifying the functionality of a given level. The curriculum, in turn, could be more of a teacher-driven guide to standardize the content of teaching and to reduce regional differences.