Digihoitotyön vaikutus potilaan kokemukseen kohdatuksi tulemisesta

Abstract

Digitaalisen teknologian käyttö on voimakkaasti kasvava osa hoitotyötä. Tutkimuksia digihoitotyöhön liittyen tulee saataville koko ajan lisää, mutta unohtuuko potilaan kokemus? Kohtaaminen on kuitenkin hoitotyön ydintapahtuma, jonka ympärille rakentuvat muut hoitotyön osa-alueet ja kohtaamatta jäänyt potilas kokee usein jääneensä ilman apua.

Opinnäytetyön tavoitteena on yhdistää aikaisempien tutkimusten pohjalta tietoa, miten potilaat kokevat tulevansa kohdatuksi terveydenhuollon digitaalisissa ympäristöissä. Tutkimme aihetta kuvailevaa kirjallisuuskatsausta mukaillen ja käytimme aineiston järjestämisen apuna sisällönanalyysimenetelmää. Tietokannoiksi valikoitui CINAHL, PubMed ja Medic. Yhteensä 430 artikkelista lopulliseen työhömme hyväksyttiin 13 sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella valikoitunutta artikkelia. Opinnäytetyössämme huomioidaan ne digipalvelut, joissa on jotain viestintää potilaan ja hoitajan välillä. Näitä ovat esimerkiksi video-, puhelin- ja viestivälitteinen viestintä.

Tutkimustulosten mukaan kohtaamisen kokemukseen mahdollisesti merkittävimpiä vaikutuksia oli tarpeella, minkä vuoksi digihoidon palvelujen piiriin päädyttiin. Kroonisten sairauksien ja jatkokäyntien kohdalla digihoitotyö koettiin usein positiivisemmaksi, näissä tilanteissa myös kohtaaminen koettiin yksilöllisenä. Tutkimuksissa nousi esiin myös digihoidossa kohtaamisen kokemukseen vaikuttavana tekijänä ammattilaisen tunteminen ennalta. Vaikeista asioista puhuminen digihoitotyön palvelujen kautta raportoitiin suurimmassa osassa tutkimuksia helpommaksi, mutta myös päinvastainen tulos löytyi. Emotionaalista tukea jäätiin kaipaamaan ja kohtaaminen kasvokkain raportoitiin usein digihoitotyön palveluita paremmaksi kohtaamista tarkasteltaessa.

Kohtaamisen kokemusta yksittäisissä tutkimuksissa on tutkittu hyvin vähän. Kokemuksen tutkiminen kokonaisuudessaan on haastava, mutta tärkeä tutkimuksen aihe. Digihoitotyössä kohdatuksi tulemisen kokemusta olisi tärkeää tutkia lisää ja tarkastellen eri viestintätapoja erikseen.

The use of digital technology has become a rapidly expanding component of nursing and health care. The aim of this bachelors´ thesis was to explore how patients perceive their experience of being met, or being seen and heard in digital healthcare settings.

This bachelors´ thesis was conducted using descriptive literature review. Content analysis approach was used to organise data from three databases: CINAHL, PubMed and Medic. From an initial pool of 430 articles, 13 met the inclusion and exclusion criteria and were analysed in detail.

The findings suggest that in contexts such as chronic illness management and follow up-appointments, digital nursing was generally perceived more positively, with encounters viewed as individualised. Familiarity with the healthcare professional prior to the digital interaction also appeared to enhance the sense of being acknowledged. While many participants found it easier to discuss challenging issues through digital platforms, a number of studies indicated that the need for emotional support was not fully met, and patients often regarded face-to-face encounters as superior in fostering a sense of genuine connection.

Further studies that examine the various communication modalities: video consultations, phone conversations and written messages separately, are essential to deepen understanding and improve practice in digital healthcare delivery.