Vuorohoidon työntekijöiden työnkuvan edistäminen jatketun aukiolon päiväkodissa

Abstract

Opinnäytetyö sai alkunsa yhteistyöpäiväkodin organisaatiomuutoksesta, jossa kiinteät vuorohoitoryhmät hajautettiin henkilöstöresurssien tasaamiseksi. Tämä nosti esiin tarpeen selkeyttää vuorohoidon työntekijöiden työnkuvia ja vastuita vuorohoidon pedagogisen laadun ja työntekijöiden työhyvinvoinnin turvaamiseksi.

Tietoperusta luo pohjan sille, miten henkilöstön työnkuva ja päiväkodin toimintakulttuuri kytkeytyvät työhyvinvointiin ja varhaiskasvatuksen laatuun vuorohoidon kontekstissa. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri, jonka pedagogisesta laadusta vastaa koulutettu henkilöstö, sekä vuorohoidon erityispiirteet; erirytmisyys, ennakoimattomuus ja epäsäännöllisyys, vaikuttavat yhdessä vuorohoidon pedagogiikkaan ja sen suunnitteluun. Vuorohoitoon liittyy haasteita, kuten toimintaympäristön vaihtelu, lasten vireystilojen muutokset ja suunnitelmallisuuden puute, mutta myös vahvuuksia, kuten lapsilähtöinen ja hyvinvointia tukeva toiminta.

Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana laadullisin menetelmin. Tarkoituksena oli kuvailla vuorohoidossa työskentelyä, sekä kehittää vuorohoidon työnkuvia. Tavoitteena oli selkeyttää työntekijöiden työnkuvia työtyytyväisyyden ja vuorohoidon laadun parantamiseksi. Aineisto kerättiin vuorohoidon työntekijöiltä fokusryhmähaastatteluilla, ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Tuloksia syvennettiin kehittämis- ja arviointityöpajassa dialogisen keskustelun keinoin. Kehittämisosion tavoitteena oli tuottaa konkreettisia kehittämistoimia työn tueksi.

Tuloksissa korostui tarve työnjaon ja pedagogisen vastuun selkeyttämiselle sekä tiedonkulun tehostamiselle. Lastenhoitajat kantoivat vastuuta vuorohoidon pedagogiikasta, mikä ylittää heidän ammattiroolinsa. Suunnitteluajan puute nousi esiin yhtenä esteenä pedagogisen laadun varmistamiselle vuorohoidossa. Kehittämistoiminnassa tuotettiin perehdytysopas vuorohoidossa työskentelyn tueksi sekä pohdittiin digitaalisten viestintävälineiden hyödyntämistä henkilöstön välisen tiedonkulun parantamiseksi. Lisäksi sosionomin kehittämä materiaalipankki koettiin hyödylliseksi tueksi vuorohoidon pedagogiseen suunnitteluun ja toiminnan jatkuvuuden varmistamiseen.

Jatkotutkimustarpeena nousi esiin vuorohoidon kasvava merkitys varhaiskasvatuksessa ja tarve valtakunnallisille linjauksille, jotka turvaavat vuorohoidon pedagogisen laadun sekä työntekijöiden selkeän työnkuvan ja hyvinvoinnin. Erityisesti tarvetta on tutkia, miten eri ammattiryhmien – varhaiskasvatuksen opettajien, sosionomien ja lastenhoitajien – roolit ja vastuut jakautuvat vuorohoidossa, ja miten työnjaon selkeyttäminen voisi parantaa sekä työyhteisön toimivuutta että pedagogisen toiminnan tavoitteellisuutta.