Käytännöt ja työhyvinvointi lastenkodissa : tutkielma yhtenäisten käytäntöjen kehittämiseksi
Salminen, Erik; Mäenrinta, Milja (2015)
Salminen, Erik
Mäenrinta, Milja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503263587
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503263587
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin Hyvösen lastenkodin eri osastojen käytäntöjä ja sääntöjä. Työn tavoite oli selvittää, miten käytäntöjä voi kehittää, ja onko koko lastenkodin käytäntöjen yhtenäistämiselle tarvetta. Tarve työn toteuttamiselle nousi arjesta: joillakin osastoilla koettiin, ettei toimintakäytännöille ole yhtenäistä linjaa. Työntekijöitä haastattelemalla haluttiin vastaus tutkimuskysymyksiin: 1) Minkälaisia erilaisia käytäntöjä Hyvösen lastenkodin eri osastoilla on? 2) Mikä merkitys käytännöillä on työhyvinvoinnin kannalta? 3) Entä mikä merkitys käytännöillä on yhteisöllisyyden kannalta?
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla Hyvösen työntekijöitä jokaiselta osastolta. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Haastattelut toteutettiin pari- ja yksilöhaastatteluina. Aihetta käsiteltiin työntekijöiden näkökulmasta.
Tuloksista ilmeni, että Hyvösen eri osastoilla on hyvin samanlaiset käytännöt ja rakenteet toiminnalle. Merkittävin ero koskien käytäntöjä näyttäytyi suhtautumisessa sääntöihin ja niiden tarpeellisuuteen. Osa haastateltavista koki säännöt toimintaa tukevina, osa kyseenalaisti niiden tarpeellisuuden. Työhyvinvointia lisäävinä tekijöinä koettiin hyvä työyhteisö, mahdollisuus vaikuttaa työtehtäviin, selkeä työnkuva, riittävä aika hoitaa työtehtävät sekä hyvä johtajuus. Yhteisöllisyyteen liitettiin yhteiset tapahtumat, ruokailut ja oleminen, niin omalla osastolla kuin osastojen välilläkin. Yhteisöllisyyttä tuki myös hyvä henki ja toimiva työyhteisö, yhteiset arvot, sekä yhteiset näkemykset.
Johtopäätöksenä on, että käytäntöjä ei tarvitse yhtenäistää, sillä yhteiset rakenteet ja työkäytännöt ovat jo olemassa. Yhteisiä sääntöjä koko lastenkodille ei ole tarkoituksenmukaista laatia osastojen erilaisten asiakasprofiilien ja näin erilaisten tarpeiden vuoksi. Kehitysehdotuksena on, että osastot, joilla sääntöjä ei ole tai joissa niitä ei nähdä merkityksellisinä, voivat pohtia sääntöjä arvojen kautta ja luoda niitä yhdessä lasten kanssa. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää erilaisissa yhteisöissä pohdittaessa yhteisiä käytäntöjä ja sääntöjä tai niiden laatimista.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla Hyvösen työntekijöitä jokaiselta osastolta. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Haastattelut toteutettiin pari- ja yksilöhaastatteluina. Aihetta käsiteltiin työntekijöiden näkökulmasta.
Tuloksista ilmeni, että Hyvösen eri osastoilla on hyvin samanlaiset käytännöt ja rakenteet toiminnalle. Merkittävin ero koskien käytäntöjä näyttäytyi suhtautumisessa sääntöihin ja niiden tarpeellisuuteen. Osa haastateltavista koki säännöt toimintaa tukevina, osa kyseenalaisti niiden tarpeellisuuden. Työhyvinvointia lisäävinä tekijöinä koettiin hyvä työyhteisö, mahdollisuus vaikuttaa työtehtäviin, selkeä työnkuva, riittävä aika hoitaa työtehtävät sekä hyvä johtajuus. Yhteisöllisyyteen liitettiin yhteiset tapahtumat, ruokailut ja oleminen, niin omalla osastolla kuin osastojen välilläkin. Yhteisöllisyyttä tuki myös hyvä henki ja toimiva työyhteisö, yhteiset arvot, sekä yhteiset näkemykset.
Johtopäätöksenä on, että käytäntöjä ei tarvitse yhtenäistää, sillä yhteiset rakenteet ja työkäytännöt ovat jo olemassa. Yhteisiä sääntöjä koko lastenkodille ei ole tarkoituksenmukaista laatia osastojen erilaisten asiakasprofiilien ja näin erilaisten tarpeiden vuoksi. Kehitysehdotuksena on, että osastot, joilla sääntöjä ei ole tai joissa niitä ei nähdä merkityksellisinä, voivat pohtia sääntöjä arvojen kautta ja luoda niitä yhdessä lasten kanssa. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää erilaisissa yhteisöissä pohdittaessa yhteisiä käytäntöjä ja sääntöjä tai niiden laatimista.