Potilasohjauksen toteutuminen leikkauksen jälkeisessä kivunhoitotyössä

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvailla, kuinka sairaanhoitaja toteuttaa leikkauksen jälkeistä kivunhoitotyöhön liittyvää potilasohjausta. Tavoitteena on, että työn tuloksia voidaan hyödyntää kivunhoitotyön kehittämisessä.

Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Aineisto kerättiin strukturoidusti havainnoimalla tilanteita, joissa sairaanhoitaja antoi potilasohjausta kivun hoidossa tai arvioi potilaan kipua kirurgisella vuodeosastolla. Aineisto kerättiin elokuussa 2014. Havainnoitavat asiat perustuivat HUS:n kivunhoitotyön care bundle -ohjeistukseen. Saatu aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Havainnoituja tilanteita oli 99.

Potilasohjausta annettiin jossain muodossa noin 40 prosentissa (n=99) tapauksista. Kivusta kysyttiin potilaalta noin puolessa havainnoiduista tilanteista. Kipumittarin käytön ohjaus ja sen käyttö kivun arvioinnissa oli harvinaisempaa. Kipua ei systemaattisesti arvioitu levossa ja liikkeessä. Myös lääkkeenannon jälkeistä kivun uudelleenarviointia tapahtui verrattain harvoin. Potilaan ilmoitukseen kivusta ei aina reagoitu.

Havainnointien perusteella kipumittarin käyttö ei ollut säännöllistä leikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa. Potilasohjaus sisälsi puutteita, joiden vuoksi sairaanhoitajien kivunhoidollinen lisäkoulutus voisi olla tarpeen. Vuodeosastolla pitää noudattaa sairaalan care bundle -ohjeistusta, jonka toteutumista kliinisessä hoitotyössä pitää arvioida säännöllisin väliajoin.

The purpose of our final project was to chart how registered nurses educated patients in pain assessment and management. The aim was to utilise the results of this final project to improve pain assessment and management.

This final project was implemented by quantitative methods. Data of this final project were collected by observation on a surgical ward in South Finland. The situations where registered nurses educated patients in pain management or assessed the postoperative pain of patients were observed by using an observational checklist. The observed behaviour were based on a new care bundle recommended by The Hospital District of Helsinki and Uusimaa, Finland. The data were gathered in August 2014, and it was analysed statistically.

Patient education in some form was realised in 39 per cent of the cases. In 51 per cent of the observed situations, registered nurses asked about the pain. The use of a pain rating scale and how to assess the pain were more rare (9 %) to happen. The pain was not systematically assessed at rest or during movement. The re-assessment of pain were observed to happen quite rarely after the administering of pain medication (21 %). The registered nurses working on the surgical ward did not react every time when a patient told about pain.

The results lead to the conclusion that the use of pain rating scale was not regular in postoperative pain management on a surgical ward. Patient education was insufficient, too. Therefore, we would like to point out the need for additional education in pain assessment and management. The results may also indicate the lack of common guidelines in patient education related to postoperative pain management. The realisation of the recommended pain management tools in clinical nursing environments should be assessed and developed regularly.