Lapsen vireystila tanssitunnilla : Pedagogisia keinoja vireystilan tunnistamiseen ja säätelyn tukemiseen
Holopainen, Minja (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505028732
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505028732
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee lapsen vireystilaa tanssitunnilla. Tutkimuskysymykset olivat: Miten vireystila voidaan tunnistaa? Millaisilla pedagogisilla keinoilla vireystilan säätelyä voidaan tukea? Miten vireystilan säätelyn tukeminen vaikuttaa opetukseen ja oppimiseen? Työni pohjautui opetuskokemuksiini luovan tanssin viikkotunneilta. Hyödynsin sietoikkuna-käsitettä vireystilan tunnistamisen apuna ja tarkastelin vireystilan säätelyä hermoston yksilöllisen toiminnan näkökulmasta. Vireystilan säätelyn tukemisen näkökulma perustui vuorovaikutukseen sekä kehollisuuteen tanssikasvatuksen kontekstissa.
Yhdistin tutkimuksen työelämäharjoitteluuni Metsäniityn päiväkodissa ja koulussa, osana Tampereen kaupungin varhaiskasvatus- ja alkuopetusyksikköä. Keräsin aineiston seitsemältä luovan tanssin opetuskerralta autoetnografisen havainnoinnin avulla. Kirjasin kokemukseni ammatilliseen päiväkirjaan, jonka merkintöjen pohjalta jaottelin päätelmät kolmeen teemaan tutkimuskysymysten mukaisesti.
Sietoikkunassa lapset ovat aktiivisia ja vastavuoroisia omalla yksilöllisellä tavallaan. Ylivireys ilmenee motorisena levottomuutena ja voimistuneena reaktiivisuutena. Alivireydessä lapset vetäytyvät ja osoittavat vähäistä kiinnostusta opetusta kohtaan. Turvallisuutta edistävä vuorovaikutus luo perustan vireystilan säätelyn tukemiselle. Luottamus tanssinopettajan ja lasten välillä tukee vireystilan pysymistä sietoikkunassa. Optimaalinen vireystila puolestaan edistää motivaatiota, myönteisiä tunteita, yhteistyötä ja oppimista vahvuuksien kautta.
Tanssitunti tarjoaa luontevan ympäristön vaikuttaa vireystilaan kehollisin keinoin. Vireystilan säätelyä voidaan tukea liikemateriaalia muokkaamalla, hengitysharjoituksilla, sensitiivisellä kosketuksella ja tietoisella musiikin käytöllä. Optimaalista vireystilaa tukevassa opetuksessa korostuvat kiireettömyys, selkeys, ennakointi sekä fyysisen ympäristön muokkaaminen lasten tarpeiden ja tilanteiden mukaan.
Tutkimusasetelmaa voisi kehittää havainnointilomakkeella, ulkopuolisella tarkkailijalla ja lasten omalla vireystilan arvioinnilla. Jatkotutkimuksessa voisi tarkastella vireystilan säätelyn tukemista erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmissä tai aikuisopetuksessa.
Yhdistin tutkimuksen työelämäharjoitteluuni Metsäniityn päiväkodissa ja koulussa, osana Tampereen kaupungin varhaiskasvatus- ja alkuopetusyksikköä. Keräsin aineiston seitsemältä luovan tanssin opetuskerralta autoetnografisen havainnoinnin avulla. Kirjasin kokemukseni ammatilliseen päiväkirjaan, jonka merkintöjen pohjalta jaottelin päätelmät kolmeen teemaan tutkimuskysymysten mukaisesti.
Sietoikkunassa lapset ovat aktiivisia ja vastavuoroisia omalla yksilöllisellä tavallaan. Ylivireys ilmenee motorisena levottomuutena ja voimistuneena reaktiivisuutena. Alivireydessä lapset vetäytyvät ja osoittavat vähäistä kiinnostusta opetusta kohtaan. Turvallisuutta edistävä vuorovaikutus luo perustan vireystilan säätelyn tukemiselle. Luottamus tanssinopettajan ja lasten välillä tukee vireystilan pysymistä sietoikkunassa. Optimaalinen vireystila puolestaan edistää motivaatiota, myönteisiä tunteita, yhteistyötä ja oppimista vahvuuksien kautta.
Tanssitunti tarjoaa luontevan ympäristön vaikuttaa vireystilaan kehollisin keinoin. Vireystilan säätelyä voidaan tukea liikemateriaalia muokkaamalla, hengitysharjoituksilla, sensitiivisellä kosketuksella ja tietoisella musiikin käytöllä. Optimaalista vireystilaa tukevassa opetuksessa korostuvat kiireettömyys, selkeys, ennakointi sekä fyysisen ympäristön muokkaaminen lasten tarpeiden ja tilanteiden mukaan.
Tutkimusasetelmaa voisi kehittää havainnointilomakkeella, ulkopuolisella tarkkailijalla ja lasten omalla vireystilan arvioinnilla. Jatkotutkimuksessa voisi tarkastella vireystilan säätelyn tukemista erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmissä tai aikuisopetuksessa.