Yhteissoiton rooli viulun alkeisopetuksessa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitetään, millainen merkitys yhteissoitolla on 6–12-vuotiaan lapsen kehityksen kannalta, minkälainen rooli yhteissoitolla on yleisesti Suomessa käytettävissä viulunsoiton opetusmetodeissa (Suzuki-metodi, El Sistema -menetelmä ja Colourstrings-pedagogiikka) ja mitä yhteissoitosta kerrotaan taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmissa sekä musiikkioppilaitosten omissa paikallisissa opetussuunnitelmissa ja viulun aineopetussuunnitelmissa. Tarkoituksena on saada kattava kokonaiskuva yhteissoiton käytöstä ja sen vaikutuksista lasten viulunsoiton alkeisopetuksessa.

Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostui taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmista ja musiikkioppilaitosten paikallisista opetussuunnitelmista sekä viulunsoiton opetusmetodeista ja 6–12-vuotiaan lapsen kehitystä käsittelevistä aineistoista.

Tutkielmasta kävi ilmi, että yhteissoitto kuuluu opetussuunnitelmien mukaan tärkeänä teemana viulunsoitonopintoihin instrumenttituntien rinnalle soitto-opintojen alusta asti. Yhteissoiton opiskelulla on positiivisia vaikutuksia lapsen instrumenttiteknisen osaamisen ja sosiaalisen kehityksen näkökulmasta. Yhdessä soittamalla voidaan kehittää esimerkiksi lapsen intonaatiota ja sen sovittamista muuhun soivaan musiikkiin, harjoittelu- ja esiintymistaitoja, rytminkäsittelyn ja harmonian ymmärtämisen taitoja, johtamis- ja seuraamistaitoja sekä sanattomien merkkien näyttämistä. Yhteistunneilla lapsi oppii toimimaan ryhmän jäsenenä tähdäten yhteiseen tavoitteeseen. Yhteissoitolla voidaan myös ylläpitää lapsen opiskelumotivaatiota.

Tutkimuksen tekeminen selkeytti omaa käsitystäni yhteissoiton opiskelusta ja opettamisesta ja sain tutkimuksesta uutta tietoa, jota voin käyttää omassa opetustyössäni. Tavoitteeni opettajana on jatkossa korostaa yhteissoitto-opiskelun tärkeyttä osana soitonopiskelua.