Seksuaalisesti hyväksikäytetyn lapsen tunnistaminen hoitotyössä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa tietoa yhteen paikkaan hyväksikäytetyn lapsen oireista ja tarkastella ammattilaisen toimintaa kartoittavan kirjallisuuskatsauksen kautta. Tavoitteena on ollut kerätä informaatiota hoitotyön ammattilaisille seksuaalisesti hyväksikäytetyn lapsen tunnistamisesta.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on lapsen koskemattomuuden rikkomista. Tämä johtaa lyhyt- sekä pitkäaikaisiin traumoihin ja ongelmiin. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi tapahtua useilla eri tavoilla, kuten esimerkiksi netin välityksellä, puheissa tai fyysisesti koskettamalla.

Tutkimuksen ensimmäisen tuloksen perusteella seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten oirehdinta on laaja-alaista, sekä haastavasti tunnistettavaa. Oireet voivat olla erittäin haastavia tunnistaa erityisesti, mikäli tapahtumasta on kulunut aikaa tai potilas ei halua tulla tutkituksi. Fyysiset oireet ovat selkeä merkki traumasta, mutta niiden tutkiminen tulisi tapahtua pienen ajan kulut-tua hyväksikäytöstä, sillä muuten fyysisten merkkien tutkiminen on haastavaa. Trauma on voinut parantua tai sen ajankohtaa voi olla haastava arvioida. Sosiaalisten traumojen näkyvyys voi olla haastavaa arvioitavaa hoitajalle, sillä sosiaaliset muutokset eivät pakolla näy hoitojen aikana. Käytöksen muutokset voivat näkyä suurimmaksi osaksi vapaa-ajalla ja sairaalan ulkopuolella. Psyykkisiä oireita voidaan tavata trauman aiheuttamana paljon ja uhri voidaan myös tunnistaa näiden avulla. Yleisiä psyykkisiä oireita hyväksikäytön seuraa-muksena ovat esimerkiksi masennus ja post-traumaattinen stressihäiriö.

Toisen tuloksen perusteella hoitajien osaamiselle on olennaista hyvän tiedon omaaminen ja tarpeellisen koulutuksen omaaminen. Ilman oikeanlaista informaatiota ilmoitusten vääränlainen tekeminen tai niiden tekemättä jättäminen voi olla riskinä. Hoitajien osaaminen on olennaista lapsen hoidon toteutuksessa.