Suomen monimuotoisen harrasteajoneuvokannan vaikutus katsastajan osaamisvaatimuksiin

Abstract

Tässä opinnäytetyössä käsitellään Suomen iäkkäämpää ajoneuvokantaa ja sitä, mitä haasteita ne tuovat määräaikaiskatsastajan työhön.

Opinnäytetyössä tutustutaan museoajoneuvoiän eli kolmenkymmenen ikävuoden ylittäneiden ajoneuvojen eroavaisuuksiin nykykalustosta ja niiden vaatimiin käytäntöihin katsastusprosessin yhteydessä. Tavoitteena oli koota hiljaista tietoa kirjalliseen muotoon ja auttaa siten uraansa aloittelevia sekä pidempään töitä tehneitä katsastajia. Vanhemmasta ajoneuvokannasta suurin osa ei ole museoajoneuvoja, mutta museoajoneuvojen ikävaateen käyttö raja-arvona supistaa ajoneuvokannasta oletettavasti päivittäisessä käytössä olevan osan tämän kirjallisuustutkimuksen ulkopuolelle.

Selvitystyön aikana pystyttiin toteamaan suomalaisen ajoneuvoharrastuksen vanhentava vaikutus ajoneuvokannan keski-ikään. Vanhempia, todennäköisesti harrastekäytössä olevia ajoneuvoja on lukumääräisesti runsaasti, vaikka liikennekäytöstä poistettujen ajoneuvojen rekisteriä ei olekaan Traficomin toimesta julkaistu yleisölle. Kuitenkin saatavilla olevista tilastoista ja katsastusasemien lakisääteisistä varusteista on pääteltävissä Suomen yleisimpien harrasteajoneuvojen malleja, sekä eri vuosimallien ja mallien suuri kirjo. Käytettävissä olevan tilastodatan vuoksi päätelmiä yleisimmistä ajoneuvoista ei voi kuitenkaan pitää täysin varmoina.

Tässä opinnäytetyössä on myös pyritty kokoamaan tiettyjä avainpäivämääriä, jolloin Suomen ajoneuvolainsäädäntö on päivittynyt ja vaatimukset ajoneuvojen varusteiden ja laitteiden osalta ovat kiristyneet tai muuttuneet. Tähän opinnäytetyöhön on myös koostettu joidenkin vanhempien ajoneuvojen käyttöohjeita ja katsastustarkastuksissa huomioon otettavia poikkeavia teknisiä ratkaisuja.