Tierakenteen kantavan kerroksen parantaminen sekoitusjyrsinnällä

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin sekoitusjyrsinnän käyttöä tierakenteen parantamismenetelmänä ja sen vaikutuksia kantavan kerroksen toimivuuteen. Tavoitteena oli arvioida sekoitusjyrsinnän eri toteutustapojen sekä lisämurskeen rakeisuuden ja jakautumisen vaikutusta kuormituskestävyyteen ja rakenteen tasalaatuisuuteen. Tutkimuksessa analysoitiin kolmea työkohdetta, joissa sekoitusjyrsintää sovellettiin eri tavoin. Näin mahdollistui kokonaisvaltainen vertailun ja soveltuvuuden arviointi.

Tietoperusta perustui Väyläviraston, Liikenneviraston ja InfraRYL:n ohjeisiin sekä käytännön työmaakokemuksiin. Empiirinen aineisto kerättiin osallistumalla sekoitusjyrsintäurakoihin työnjohtajan roolissa. Työkohteiden analyysissa hyödynnettiin työmaahavaintoja, kuten jyrsintäprosessin sujuvuutta, lisämurskeen sekoittumista kantavaan kerrokseen, työvaiheiden hallintaa ja lopputuloksen laatua.

Tulokset osoittivat, että sekoitusjyrsinnän onnistuminen edellyttää huolellista ennakkosuunnittelua, materiaalien laadun huomioimista ja työprosessien tarkkaa koordinointia. Lisämurskeen rakeisuus vaikutti suoraan rakenteen kantavuuteen ja homogeenisuuteen. Lisäksi havaittiin, että asfaltin paksuuden vaihtelut voivat hidastaa jyrsintäprosessia ja heikentää lopputuloksen ennakoitavuutta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sekoitusjyrsintä on resurssitehokas menetelmä kantavuuden parantamiseen erityisesti kohteissa, joissa halutaan hyödyntää olemassa olevia materiaaleja. Käytännön onnistuminen edellyttää kuitenkin kohdekohtaista suunnittelua ja rakeisuusominaisuuksien huolellista arviointia. Kehitysehdotuksina suositellaan tarkempia esiselvityksiä, kuten maatutkaluotausta ja kairauksia, sekä digitaalisten seurantajärjestelmien hyödyntämistä työmaan koordinoinnissa ja laadunvalvonnassa.