Esikuvina Joni Mitchell ja Lizzy McAlpine : 1960–1970-lukujen taitteen ja 2020-luvun naislaulaja-lauluntekijän ja -kitaristin vertailu

Abstract

Tutkin opinnäytetyössäni Joni Mitchellin (s. 1947) sekä Lizzy McAlpinen (s. 1999) urien alkuvaiheita ja niihin vaikuttaneita tekijöitä omissa aikakausissaan. Tarkastelen myös heidän erojaan ja yhtäläisyyksiään näihin konteksteihin peilaten. Lisäksi selvitän esikuvien merkitystä naislaulaja-lauluntekijälle ja -kitaristille, sekä musiikkikasvatuksessa. Haluan työlläni vahvistaa identiteettiäni naislaulaja-lauluntekijänä ja -kitaristina, sekä ymmärtää musiikin historian ja nykypäivän syy-seuraussuhteita.

Aineistoni koostuu tietokirjallisuudesta, kuten elämäkerroista ja tieteellisistä julkaisuista. Se sisältää myös monipuolista media-aineistoa, kuten verkkoartikkeleita, dokumenttielokuvia, podcasteja ja sosiaalista mediaa. Työtapani ovat laadullinen sisällönanalyysi ja teemoittelu, joihin sisällytän verkkoetnografiaa.

Tutkittuani Mitchelliä, McAlpinea ja heidän aikalaisiaan näyttää siltä, että nykyteknologia ja sosiaalinen media helpottavat verkostoitumista, musiikin tekoa ja julkisuuteen pääsyä, mutta ne lisäävät paineita ja vaikeuttavat rajojen asettamista. McAlpinen kaltaiset naisartistit vaikuttavat myös saavan enemmän näkyvyyttä ja tukea toisiltaan verrattuna Mitchellin uran alkuun. Mitchellin kokemus naisten välisestä solidaarisuudesta tuntui olevan rajoittunut median vallitsevien asenteiden, naisesikuvien näkymättömyyden ja epäfeministisen kasvatuksen vuoksi. Kuitenkin Mitchelliä ja McAlpinea yhdistävät esimerkiksi herkkyys, päämäärätietoisuus, vaikeista kokemuksista ammentaminen ja samankaltainen lähestyminen kitaransoittoon.

Työni on suunnattu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita naislaulaja-lauluntekijöiden historiasta ja nykytilasta. Sen tuloksia voi soveltaa kotona ja musiikkikasvatuksessa, joissa voidaan edistää tulevien naislaulaja-lauluntekijöiden tasa-arvoisia mahdollisuuksia. Työlläni haluan kannustaa tyttöjä ja naisia kitaransoittoon ja lauluntekemiseen.

In my bachelor’s thesis, I examine the early careers of Joni Mitchell (b. 1946) and Lizzy McAlpine (b. 1999), as well as the factors that influenced the beginning of their careers in their eras. I also explore the artists’ differences and similarities in relation to these contexts. Additionally, I investigate the significance of role models for female singer-songwriters, guitarists and in music education. My goal is to reinforce my identity as a female singer-songwriter and guitarist while gaining a deeper understanding of the cause-and-effect relationship between music history and the present day.

My research material consists of nonfiction literature, such as biographies and scholarly publications. It also includes a diverse range of media sources, for example online articles, documentaries, podcasts and social media publications. My research methods are qualitative content analysis and thematic analysis with elements of web ethnography.

After studying Mitchell, McAlpine, and their contemporaries, it appears that today’s technology and social media are making it easier to network, make music and reach fame, but they also increase pressure and make it harder to set boundaries. Artists similar to McAlpine seem to receive more visibility and support from one another compared to Mitchell’s early career. At the time, Mitchell seemed to have a limited experience of solidarity among women due to the prevailing media attitudes, the invisibility of female role models and a non-feminist upbringing. Despite differences, Mitchell and McAlpine share qualities such as sensitivity, determination, channelling hardships to art and a similar approach to playing the guitar.

My work may benefit anyone who is interested in the history and current state of female singer-songwriting. The results can be applied both at home and in music education to promote equal opportunities for future female singer-songwriters. Through this study, I encourage girls and women to pursue songwriting and playing the guitar.