Hemolyysin ja lipeemisyyden vaikutus immunometrisiin seerumin inhibiini B:n ja anti-Müllerin hormonin määritysmenetelmiin

Abstract

Kvantitatiivisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa HUS diagnostiikkakeskukselle tietoa hemolyysin ja lipemian vaikutuksesta inhibiini B- ja Anti-Müllerin hormonien määrityksiin. Tällä hetkellä eri valmistajien testikitit ohjeistavat, että testeistä saadut laboratoriotulokset pysyvät hyväksymisrajoissa, vaikka tunnettuja häiriötekijöitä kuten hemolyysia ja lipemiaa lisättäisiin kaksinkertaisena määränä näytteen fysiologisiin ominaisuuksiin verrattuna. Opinnäytetyön avulla tuodaan laboratoriolle enemmän selkoa siihen, pitääkö laboratorion ohjeita tutkimuksiin liittyen muokata.

Tämä opinnäytetyö tukee HUS Diagnostiikkakeskusta muokkaamaan ja kehittämään omia laboratorio-ohjeitaan liittyen hemolyysin ja lipemian hyväksymisrajoihin inhibiini B:n ja AMH:n immunometrisissä määrityksissä. HUS Diagnostiikkakeskus kykenee paremmin havaitsemaan virhelähteet ja näin säästää resursseja sekä aikaa, ja potilaat saavat laboratoriokokeidensa tulokset nopeammin. Opinnäytetyö suoritettiin Erikoiskemian laboratoriossa. Alkuperäisiä ja hemolyysillä sekä lipemialla terästettyjä näytteitä analysoitiin, tutkien näiden häiriötekijöiden vaikutusta näytteiden arvoihin.

Tulokset osoittavat, että hemolyysillä ja mahdollisesti lipemialla on merkitystä inhibiini B:n määrityksessä. Inhibiini B:n immunometrisessa määrityksessä etenkin hemolyysin vaikutus on merkitsevä, mutta samassa määrityksessä esiintyi myös muita mahdollisia virhelähteitä. Korkean inhibiini B-pitoisuuden omaavat näytteet aiheuttivat virheilmoituksia analysaattorissa, jonka vuoksi luotettavia tuloksia näistä pitoisuuksista ei saatu. Epäiltynä tekijänä on myös inhibiini B:n määrityksessä käytetyn veden kontaminoituminen, joka on saattanut muuttaa tulosten arvoja. Lipeemisten näytteiden endogeeninen inhibiini B on myös voinut häiritä analyytin määritystä. AMH:n määrityksessä ei havaittu kliinisesti merkitseviä eroja. Kahden lipeemiseksi terästetyn näytteen tulokset AMH:n analyysissa verrattuna tavoitepitoisuuteen ylittivät lievästi mittausepävarmuuden rajan, mutta muiden tulosten perusteella pääteltiin sen kuitenkin olevan sattumaa tai jostain virhelähteestä johtuva ilmiö, kuten näytteen omat fysiologiset ominaisuudet.