Yhteisöllisyyttä yhdessä muotoillen : muotoiluajattelun hyödyntäminen yhteisöllisyyttä edistävän asukastalotoiminnan kehittämisessä
Kivistö, Jutta (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050810023
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050810023
Tiivistelmä
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa Helsingin Toukolassa sijaitsevalle Kylätalo Kääntöpaikalle sekä testata muotoiluajattelun hyödynnettävyyttä yhteisöllisyyttä edistävän toiminnan yhteiskehittämisessä.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on pääosin sosiaalipedagoginen. Yhteisöllisyys nähdään hyvinvoinnin ja inhimillisen kasvun keskeisenä osana. Yhteisöllisyyden edistämisen keinojen jäsentelyssä on opinnäytetyössä käytetty pohjana yhteisöllisyyttä ihmisen perushyvien näkökulmasta tutkineen Taina Kalliokosken teoriaa yhteisöllisyyden edistämisen kolmesta tasosta (mahdollistamisen-, toiminnan- ja kokemuksen tasot).
Muotoiluajattelua ja muotoilun menetelmiä hyödynnettiin opinnäytetyön jokaisessa vaiheessa – haasteen määrittelystä toiminnan toteutukseen ja arviointiin. Toiminnan ideointi ja yhteiskehittäminen tapahtuivat avoimessa muotoilupajassa. Yhteisöllisyyden teorian pohjalta asetetut reunaehdot ohjasivat toiminnan kehittämistä. Muotoilupajassa kehitettiin kaksi yhteistoimintaa: Tarinakahvila ja Lähiluonto-retki. Kääntöpaikan henkilökunta ja muotoilupajaan osallistuneet toteuttivat yhteistoiminnoista prototyypit, jonka jälkeen toimintaa kokoonnuttiin vielä jatkokehittämään ja arvioimaan yhdessä.
Muotoiluajattelu toi toiminnan kehittämiseen suunnitelmallisuutta ja ketteryyttä. Muotoilun menetelmät vahvistivat sitoutumista ja auttoivat yhteisten tarpeiden määrittelyssä ja tavoitteiden asettamisessa. Yhteisöllisyyden edistämisen kannalta keskeistä on, että muotoiluprosessissa hyödynnettiin kaikkien osaamista ja osallistumista. Opinnäytetyön tärkeimpiä havaintoja on muotoiluajattelun sosiaalisuus. Muotoiluprosessi vuorovaikutteisena ja osallistumista aktivoivana yhteistoimintana täyttää jo itsessään yhteisöllisyyttä edistävälle toiminnalle asetetut reunaehdot. Muotoiluajattelua ja muotoiluprosessia kannattaakin hyödyntää yhteisöllisyyden edistämisessä yksittäisten menetelmien käyttöä laajemmin.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on pääosin sosiaalipedagoginen. Yhteisöllisyys nähdään hyvinvoinnin ja inhimillisen kasvun keskeisenä osana. Yhteisöllisyyden edistämisen keinojen jäsentelyssä on opinnäytetyössä käytetty pohjana yhteisöllisyyttä ihmisen perushyvien näkökulmasta tutkineen Taina Kalliokosken teoriaa yhteisöllisyyden edistämisen kolmesta tasosta (mahdollistamisen-, toiminnan- ja kokemuksen tasot).
Muotoiluajattelua ja muotoilun menetelmiä hyödynnettiin opinnäytetyön jokaisessa vaiheessa – haasteen määrittelystä toiminnan toteutukseen ja arviointiin. Toiminnan ideointi ja yhteiskehittäminen tapahtuivat avoimessa muotoilupajassa. Yhteisöllisyyden teorian pohjalta asetetut reunaehdot ohjasivat toiminnan kehittämistä. Muotoilupajassa kehitettiin kaksi yhteistoimintaa: Tarinakahvila ja Lähiluonto-retki. Kääntöpaikan henkilökunta ja muotoilupajaan osallistuneet toteuttivat yhteistoiminnoista prototyypit, jonka jälkeen toimintaa kokoonnuttiin vielä jatkokehittämään ja arvioimaan yhdessä.
Muotoiluajattelu toi toiminnan kehittämiseen suunnitelmallisuutta ja ketteryyttä. Muotoilun menetelmät vahvistivat sitoutumista ja auttoivat yhteisten tarpeiden määrittelyssä ja tavoitteiden asettamisessa. Yhteisöllisyyden edistämisen kannalta keskeistä on, että muotoiluprosessissa hyödynnettiin kaikkien osaamista ja osallistumista. Opinnäytetyön tärkeimpiä havaintoja on muotoiluajattelun sosiaalisuus. Muotoiluprosessi vuorovaikutteisena ja osallistumista aktivoivana yhteistoimintana täyttää jo itsessään yhteisöllisyyttä edistävälle toiminnalle asetetut reunaehdot. Muotoiluajattelua ja muotoiluprosessia kannattaakin hyödyntää yhteisöllisyyden edistämisessä yksittäisten menetelmien käyttöä laajemmin.