Autonominen työvuorosuunnittelu ja työhyvinvointi

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa kohdeorganisaation vuorotyötä tekevien hoitajien kokemuksia autonomisen työvuorosuunnittelun toteutumisesta ja kehittämistarpeista työhyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa autonomisen työvuorosuunnittelun toteutumisesta ja kehittämistarpeista sekä vaikutuksista työhyvinvointiin, jonka pohjalta esitetään kehittämisehdotuksia. Tutkimuskysymyksiä asetettiin neljä, jotka olivat: miten autonominen työvuorosuunnittelu toimii hoitajien arvioimana, miten autonomista työvuorosuunnittelua voisi kehittää vastaamaan paremmin hoitajien tarpeita, minkälainen on tutkimukseen osallistuvien hoitajien työhyvinvointi ja minkälainen merkitys autonomisella työvuorosuunnittelulla on hoitajien työhyvinvointiin.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisella menetelmällä tutkimusjoukon ollessa suuri. Osallistujille laadittiin kyselylomake teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Verkkokyselylomake välitettiin vastaajille näiden työsähköpostiin. Vastaukset analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Avoimen kysymyksen vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Keskeisten tulosten mukaan autonominen työvuorosuunnittelu on helpottanut työn ja arjen yhteensovittamista, lisännyt mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin, parantanut psyykkistä ja fyysistä jaksamista sekä kokemusta työn mielekkyydestä. Vastaajat arvioivat, että autonominen työvuorosuunnittelu tukee työhyvinvointia ja työstä palautumista. Erityisesti sote-alalla ja organisaatiossa vähemmän aikaa työskennelleet sekä nuoret kokivat enemmän hyötyjä autonomisesta työvuorosuunnittelusta. Haasteeksi koettiin tasapuolisuus työvuorojen toteutumisessa. Kehittämistä toivottiin yhteisten sääntöjen noudattamiseen, työyhteisön yhteistyötaitoihin ja tietoteknisiin ratkaisuihin.