Helsinginkatu 28 – kerrostalokoti vuodesta 1954
Kaasik, Heili (2025)
Kaasik, Heili
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910402
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910402
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee 1950-luvun kerrostaloasunnon muutosta lapsiperheen toiveiden mukaiseksi kodiksi. Huoneisto on 99 neliömetrin kokoinen ja sijaitsee vuonna 1954 rakennetussa talossa Kalliossa. Asunnossa ei ole tehty mitään remontteja sitten vuoden 1968. Suunniteltava remontti on toteutettava niin sanotusti “pintaremonttina” – toisin sanoen siihen ei saa kuulua mitään luvanvaraisia töitä. Suunnitelma on siis laadittava mahdollisimman toimivaksi vuonna 1954 rakennetun talon alkuperäisen pohjapiirustuksen mukaisesti.
Opinnäytetyön tutkimuksellisessa osassa syvennytään 1950-luvun rakennus- ja sisustushistoriaan sekä helposti muunneltaviin pohjaratkaisuihin. Työssä pohditaan myös asumisympäristön vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin, tutkitaan perheiden tarpeita ja dynamiikkaa sekä asumisen ja kodin merkityksellisyyteen vaikuttavia hyvinvointi-ihanteita, toiveita ja unelmia, jotka eivät nykyisin enää rajoitu vain tilaratkaisuihin tai materiaalivalintoihin. Kodista on tullut henkilökohtainen ilmaisumuoto, ja suunnittelijan vastuulla on toteuttaa asiakasta, ei itseään.
Työssä korostetaan hyvän ja laadukkaan suunnittelun merkitystä meitä ympäröivässä tilassa. Tavoitteena oli suunnitella koti, jollaiseen asukas uskaltaisi kiintyä ja juurtua, jolloin sekä kodilla että sitä kotinaan pitävällä perheellä olisi paremmat edellytykset pitkään elinkaareen. Toiveena on, että suunnittelutyöstä ja sen lopputoteutuksesta löytyy ajatuksia ja inspiraatiota muillekin 1950-luvun rakennuksen tyyliin sopivan remontin suunnittelijoille.
Opinnäytetyön tutkimuksellisessa osassa syvennytään 1950-luvun rakennus- ja sisustushistoriaan sekä helposti muunneltaviin pohjaratkaisuihin. Työssä pohditaan myös asumisympäristön vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin, tutkitaan perheiden tarpeita ja dynamiikkaa sekä asumisen ja kodin merkityksellisyyteen vaikuttavia hyvinvointi-ihanteita, toiveita ja unelmia, jotka eivät nykyisin enää rajoitu vain tilaratkaisuihin tai materiaalivalintoihin. Kodista on tullut henkilökohtainen ilmaisumuoto, ja suunnittelijan vastuulla on toteuttaa asiakasta, ei itseään.
Työssä korostetaan hyvän ja laadukkaan suunnittelun merkitystä meitä ympäröivässä tilassa. Tavoitteena oli suunnitella koti, jollaiseen asukas uskaltaisi kiintyä ja juurtua, jolloin sekä kodilla että sitä kotinaan pitävällä perheellä olisi paremmat edellytykset pitkään elinkaareen. Toiveena on, että suunnittelutyöstä ja sen lopputoteutuksesta löytyy ajatuksia ja inspiraatiota muillekin 1950-luvun rakennuksen tyyliin sopivan remontin suunnittelijoille.