Konservoinnin kuntotarkastus osana kokoelmanhallinnan päätöksentekoa : esimerkkinä kiinalaiset kuvarullat
Toivanen, Tuija (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910420
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050910420
Tiivistelmä
Opinnäyte tarkastelee konservoinnin kuntokartoituksen osuutta kokoelmanhallinnan päätöksenteossa. Tapaustutkimuksena tarkastellaan Suomen kansallismuseon (SKM) vuonna 2015 saamaa Suomen Lähetysseura ry:n (SLS) suurta esinelahjoitusta ja erityisesti sen osana saatuja kiinalaisia kuvarullia. Osa huonokuntoisista kuvarullista on valittu vuosien 2017–2022 aikana poistoehdotuslistalle, näiden teosten ainutlaatuisuus huomattiin konservaattorin tekemän kuntotarkastuksen yhteydessä.
Aluksi luodaan katsaus museologisen arvokeskustelun osuuteen museoesineen kontekstin muodostumisessa ja tarkastellaan museomaailman ajankohtaista hallitsemattomasti kasvavien museokokoelmien problematiikkaa ja siihen tarjottuja ratkaisuja. SKM:n kokoelmastrategioita tarkasteltaessa todetaan, että kyseiset ongelmakohdat on tunnistettu, suositeltuja apuvälineitä ja ohjeistuksia on otettu käytäntöön. Samaan aikaan alati pienenevät resurssit, henkilökunnan vaihtuminen ja väheneminen yhdistettynä laajaan vastuualueeseen tekevät ongelmien ratkaisusta hankalaa. Laadullisen tutkimuksen keinoin pyritään ymmärtämään suuren esinelahjoituksen vastaanottamisen aikaisia tapahtumia ja niistä seuranneita haasteita. Tutkimusmenetelminä käytettiin aktiivista havainnointia ja harkinnanvaraista otosta oman ammattiverkoston kautta.
Tutkimuksella osoitetaan esimerkkitapaukseksi valitun Kymmenen Tuonelan tuomaria -kuvasarjan avulla, että vieraamman kulttuurin esineiden kontekstitietojen tunnistaminen vaatii erikoisosaamista. Päätöksentekoon tarvittavat tiedot selviävät joskus vasta sitkeän selvitystyön avulla. Kuvasarjan alkuperä ja käyttötarkoitus pystyttiin selvittämään, mutta esineiden omistushistoria jäi puutteelliseksi. Koska SKM:n arvo-luokitus on kesken, määriteltiin teossarja Helsingin kaupunginmuseon kokoelmaluokitusta apuna käyttäen kuuluvaksi SLS:n ydinkokoelmaan ja sen osana SKM:n perus-kokoelmaan. Poistoehdotuksen alaisten kuvarullien tutkimusta ehdotetaan edistettävän päämäärätietoisesti eri tahojen välisillä yhteishankkeilla, ja etsimään sitä kautta teosten konservointiin tarvittavia resursseja. Vain tutkimus edistää kyseisen kokoelman säilymistä.
Aluksi luodaan katsaus museologisen arvokeskustelun osuuteen museoesineen kontekstin muodostumisessa ja tarkastellaan museomaailman ajankohtaista hallitsemattomasti kasvavien museokokoelmien problematiikkaa ja siihen tarjottuja ratkaisuja. SKM:n kokoelmastrategioita tarkasteltaessa todetaan, että kyseiset ongelmakohdat on tunnistettu, suositeltuja apuvälineitä ja ohjeistuksia on otettu käytäntöön. Samaan aikaan alati pienenevät resurssit, henkilökunnan vaihtuminen ja väheneminen yhdistettynä laajaan vastuualueeseen tekevät ongelmien ratkaisusta hankalaa. Laadullisen tutkimuksen keinoin pyritään ymmärtämään suuren esinelahjoituksen vastaanottamisen aikaisia tapahtumia ja niistä seuranneita haasteita. Tutkimusmenetelminä käytettiin aktiivista havainnointia ja harkinnanvaraista otosta oman ammattiverkoston kautta.
Tutkimuksella osoitetaan esimerkkitapaukseksi valitun Kymmenen Tuonelan tuomaria -kuvasarjan avulla, että vieraamman kulttuurin esineiden kontekstitietojen tunnistaminen vaatii erikoisosaamista. Päätöksentekoon tarvittavat tiedot selviävät joskus vasta sitkeän selvitystyön avulla. Kuvasarjan alkuperä ja käyttötarkoitus pystyttiin selvittämään, mutta esineiden omistushistoria jäi puutteelliseksi. Koska SKM:n arvo-luokitus on kesken, määriteltiin teossarja Helsingin kaupunginmuseon kokoelmaluokitusta apuna käyttäen kuuluvaksi SLS:n ydinkokoelmaan ja sen osana SKM:n perus-kokoelmaan. Poistoehdotuksen alaisten kuvarullien tutkimusta ehdotetaan edistettävän päämäärätietoisesti eri tahojen välisillä yhteishankkeilla, ja etsimään sitä kautta teosten konservointiin tarvittavia resursseja. Vain tutkimus edistää kyseisen kokoelman säilymistä.