Arkeologisten maanäytteiden pakastekuivaus – Kestävä ratkaisu säilytysongelmiin?

Abstract

Arkeologisilta kohteilta kerätyt maanäytteet ovat keskeinen osa arkeologista tutkimusta. Näytteistä selvitetään esimerkiksi kohteessa käytettyjä ruoka-, rehu- ja lääkekasveja, kohteen luonnonympäristöä, hyönteisiä sekä pitkälle hajonneiden tekstiilien ja turkisten jäämiä, joista viimeisiin työssä erityisesti keskityttiin. Arkeologisia maanäytteitä kerätään vuosittain kaivauksilta satoja. Näytteiden saaminen analyysiin kestää suuren määrän vuoksi usein kuukausia, jopa vuosia. Tässä ajassa kosteana säilytettävissä näytteissä hajottava mikrobitoiminta jatkuu ja syntyy homekasvustoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli testata maanäytteiden pakastekuivausta ratkaisuna ongelmaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin vettyneiden orgaanisten esineiden konservoinnissa käytettyjä pakastekuivaimia. 13 eriaikaista ja -tyyppistä arkeologista maanäytettä jaettiin kukin kahteen osanäytteeseen, joista toinen meni analyysiin märkänä ja toinen pa-kastekuivauksen jälkeen. Analyysin tavoitteena oli löytää näytteistä mikroskooppisia karvoja ja kuituja. Vertailusta saatiin alustavia tuloksia siitä, vaikuttaako pakastekuivaus näytteiden säilyvyyteen. Tulosten perusteella määriteltiin, että pakastekuivauksella on potentiaalia mahdollis-taa niin ekologisesti kuin näytteiden säilyvyyden kannalta kestävämpi säilytys ennen analyysia. Lisäksi pohdittiin, voisiko se mahdollistaa näytteiden pitkäaikaissäilytyksen tulevan tutkimuksen tarpeisiin. Lisätestausta tämän määrittelyyn kuitenkin tarvitaan. Lopuksi käytiin läpi, kuinka ohjeistusta arkeologisten maanäytteiden keräämiselle sekä väliaikais- ja pitkäaikaissäilytykselle tulisi uudistaa ja mitä siinä tulisi ottaa huomioon.