Työnantajan juridinen vastuu ja esihenkilön rooli työhyvinvoinnin edistämisessä
Klemola, Pinja (2025)
Klemola, Pinja
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051210809
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051210809
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa työnantajan juridista vastuuta ja esihenkilön roolia työhyvinvoinnin edistämisessä. Opinnäytetyö perustui voimassa olevaan suomalaiseen lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja viranomaisohjeistuksiin. Työssä keskityttiin erityisesti työturvallisuuslain, työsopimuslain ja tasa-arvolain määrittämiin työnantajan ja esihenkilön velvollisuuksiin.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin oikeusdogmaattista menetelmää, jonka avulla analysoitiin lainsäädäntöä, oikeustapauksia ja lainvalmisteluaineistoja. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös ajankohtaisia työhyvinvointia koskevia raportteja ja asiantuntijalähteitä.
Työn tuloksena havaittiin, että esihenkilöllä on keskeinen vastuu työhyvinvoinnin edistämisessä erityisesti psykososiaalisen kuormituksen hallinnassa ja varhaisen tuen tarjoamisessa. Oikeuskäytännöt osoittavat, että esihenkilön laiminlyönnit voivat johtaa työnantajan juridiseen vastuuseen. Työhyvinvoinnin kehittäminen edellyttää aktiivista, ennaltaehkäisevää ja lainsäädäntöön perustuvaa toimintaa esihenkilöiden ja työnantajan yhteistyönä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työhyvinvointi ei ole ainoastaan organisatorinen tavoite, vaan myös juridisesti velvoittava osa työnantajan ja esihenkilön toimintaa. Lainsäädännön tunteminen ja sen käytännön soveltaminen on keskeistä vastuullisessa esihenkilötyössä.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin oikeusdogmaattista menetelmää, jonka avulla analysoitiin lainsäädäntöä, oikeustapauksia ja lainvalmisteluaineistoja. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös ajankohtaisia työhyvinvointia koskevia raportteja ja asiantuntijalähteitä.
Työn tuloksena havaittiin, että esihenkilöllä on keskeinen vastuu työhyvinvoinnin edistämisessä erityisesti psykososiaalisen kuormituksen hallinnassa ja varhaisen tuen tarjoamisessa. Oikeuskäytännöt osoittavat, että esihenkilön laiminlyönnit voivat johtaa työnantajan juridiseen vastuuseen. Työhyvinvoinnin kehittäminen edellyttää aktiivista, ennaltaehkäisevää ja lainsäädäntöön perustuvaa toimintaa esihenkilöiden ja työnantajan yhteistyönä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työhyvinvointi ei ole ainoastaan organisatorinen tavoite, vaan myös juridisesti velvoittava osa työnantajan ja esihenkilön toimintaa. Lainsäädännön tunteminen ja sen käytännön soveltaminen on keskeistä vastuullisessa esihenkilötyössä.