André Planson: ”Lepäävä nainen” : öljyvärimaalauksen konservointi, tutkimus ja vaurioitumisen syiden analysointi
Kilpelä, Ninni (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051210899
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051210899
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on ranskalaisen taiteilijan, André Plansonin (1898 ─ 1981), ”Lepäävä nainen” -öljyvärimaalauksen konservointi, tutkimus ja vaurioitumisen syiden analysointi. Taiteilija oli yksi ”Réalité poétique” -nimellä tunnetun taiteilijaryhmittymän kahdeksasta jäsenestä. Maalaus on lahjoitettu vuonna 2023 Ingjald Bäcksbackan ja Christina Bäcksbackan kokoelmista HAM Helsingin taidemuseon kokoelmaan. Taidegalleria Taidesalongin perustaja Leonard Bäcksbacka ystävystyi taiteilijan kanssa 1930-luvulla ja kauppasi taiteilijan teoksia.
Teos on ajoittamaton eikä siinä ole viitteitä aiemmista konservointi- tai restaurointitoimenpiteistä, ainoastaan pingotus kiilakehyksiin on uusittu. Teoksen pohjustus on menettänyt adheesiota esiliimattuun pohjakankaaseen ja näin ollen teoksessa oli pahoin vaurioituneita alueita, joissa krakelyyrit olivat alkaneet nousta harjanteiksi ja teokseen oli syntynyt pohjustuksen ja maalikerroksen puutosalueita. Teoksen näyttävin vaurio oli kuitenkin maalipinnan päälle kehittynyt maitomainen ”härmä”, joka kattoi miltei koko teospinnan ja häiritsi teoksen visuaalista luettavuutta merkittävästi.
Maalausta tutkittiin silmämääräisesti ja analyyttisin tutkimusmenetelmin. Kuntokartoituksen ja materiaalitutkimusten tuloksien perusteella maalaukselle laadittiin konservointi- ja restaurointisuunnitelma. Konservointitoimenpiteiden ansioista teoksen kunto vakautui ja esitettävyys palautui. Teoksen valmistumisajankohtaa pystyttiin rajaamaan konservoinnissa saatujen tulosten myötä. Tutkimuksen aikana paljastui kiintoisia huomioita taidehistoriallisesta näkökulmasta katsottuna.
Teos on ajoittamaton eikä siinä ole viitteitä aiemmista konservointi- tai restaurointitoimenpiteistä, ainoastaan pingotus kiilakehyksiin on uusittu. Teoksen pohjustus on menettänyt adheesiota esiliimattuun pohjakankaaseen ja näin ollen teoksessa oli pahoin vaurioituneita alueita, joissa krakelyyrit olivat alkaneet nousta harjanteiksi ja teokseen oli syntynyt pohjustuksen ja maalikerroksen puutosalueita. Teoksen näyttävin vaurio oli kuitenkin maalipinnan päälle kehittynyt maitomainen ”härmä”, joka kattoi miltei koko teospinnan ja häiritsi teoksen visuaalista luettavuutta merkittävästi.
Maalausta tutkittiin silmämääräisesti ja analyyttisin tutkimusmenetelmin. Kuntokartoituksen ja materiaalitutkimusten tuloksien perusteella maalaukselle laadittiin konservointi- ja restaurointisuunnitelma. Konservointitoimenpiteiden ansioista teoksen kunto vakautui ja esitettävyys palautui. Teoksen valmistumisajankohtaa pystyttiin rajaamaan konservoinnissa saatujen tulosten myötä. Tutkimuksen aikana paljastui kiintoisia huomioita taidehistoriallisesta näkökulmasta katsottuna.