Valokuvan käyttö immersiivisen esityksen maailmanrakentamisessa : näkökulmia Flow Productionsin tuotantojen visuaalisuuteen
Manninen, Janne-Pekka (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051210674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051210674
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkin oululaisen Flow Productions -tuotantoryhmän immersiivisiä esityksiä valokuvan käytön näkökulmasta. Työn pohjana oli oma työni valokuvaajana Flow Productionsin tuotannoissa vuosina 2014-2024. Huomasin valokuvaajana, että valokuvalla on useita rooleja immersiivisissä esityksissä ja halusin määritellä ne ja tutkia, ovatko jotkin niistä ominaisia juuri immersiiviselle esitykselle esimerkiksi käyttötarkoituksensa puolesta. Tutkin työssäni Flow Productionsin immersiivisten esitysten valokuva-arkistoja, jotka ovat lähes kokonaan minun kuvaamiani ja ylläpitämiäni. Valokuvamateriaalin lisäksi haastattelin Flow Productionsin taiteellista johtajaa ja immersiivisten esitysten ohjaajaa Pirjo Yli-Maunulaa sekä kävin läpi häneen ja hänen töihinsä liittyviä lehtikirjoituksia vuosien varrelta.
Perehdyin työssäni myös toisen kotimaisen tekijän, Valtteri Raekallion, immersiivisten esitysten visuaalisuuteen kuva-analyysin ja haastattelun avulla. Lisäksi loin katsauksen kahden ulkomaisen tuotantoryhmän käytäntöihin, eli Third Rail Projectsin (USA) ja Punchdrunkin (UK) töihin. Nämä perustuivat ainoastaan julkisen materiaalin analyysiin.
Tunnistin työssäni viisi erilaista roolia valokuvalle: ennakkokuva, harjoituskuva, esityskuva, valokuvateos ja historiallinen muistijälki. Roolit ovat yhteisiä kaikelle esittävälle taiteelle: esimerkiksi perinteisestä teatteriesityksestä kuvatut valokuvat voidaan jakaa samoihin kategorioihin.
Immersiiviselle esitykselle ominaisia piirteitä ovat kohtausten samanaikaisuus sekä tietyssä mielessä perinpohjaisempi katoavaisuus kuin perinteisen teatteriesityksen kohdalla, joka voidaan tuoda uudestaan samalle näyttämölle tai esittää kokonaan toisessa teatterissa. Nämä seikat liittyvät valokuvien tekemiseen enemmän kuin valokuvan rooleihin.
Perehdyin työssäni myös toisen kotimaisen tekijän, Valtteri Raekallion, immersiivisten esitysten visuaalisuuteen kuva-analyysin ja haastattelun avulla. Lisäksi loin katsauksen kahden ulkomaisen tuotantoryhmän käytäntöihin, eli Third Rail Projectsin (USA) ja Punchdrunkin (UK) töihin. Nämä perustuivat ainoastaan julkisen materiaalin analyysiin.
Tunnistin työssäni viisi erilaista roolia valokuvalle: ennakkokuva, harjoituskuva, esityskuva, valokuvateos ja historiallinen muistijälki. Roolit ovat yhteisiä kaikelle esittävälle taiteelle: esimerkiksi perinteisestä teatteriesityksestä kuvatut valokuvat voidaan jakaa samoihin kategorioihin.
Immersiiviselle esitykselle ominaisia piirteitä ovat kohtausten samanaikaisuus sekä tietyssä mielessä perinpohjaisempi katoavaisuus kuin perinteisen teatteriesityksen kohdalla, joka voidaan tuoda uudestaan samalle näyttämölle tai esittää kokonaan toisessa teatterissa. Nämä seikat liittyvät valokuvien tekemiseen enemmän kuin valokuvan rooleihin.