Rakentamislain ja kiertotalouden vaikutus kuntotutkimuksiin
Ojala, Maija-Kaisa (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411579
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411579
Tiivistelmä
Rakennetun ympäristön osuus kiertotaloudesta on merkittävä. Rakentamisen osalta on hyödynnettävä nykyisiä rakennuksia paremmin ja säilyttäen, jotta kestämätön luonnonvarojen kulutus vähenee. Rakentamislailla on tarkoitus vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen.
Tämän työn tavoitteena oli tutkia, miten sisäilma- ja kosteusteknisiä kuntotutkimusmenetelmiä ja -käytäntöjä tulisi kehittää, jotta rakentamislain ja kiertotalouden tavoitteet voitaisiin jatkossa huomioida paremmin. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kiertotalouden asiantuntijan haastattelusta. Kirjallisuuslähteinä käytettiin ajantasaista lainsäädäntöä, sen tulkinnan avuksi laadittuja kirjoja sekä uusimpia kiertotalouden julkaisuja ja verkkolähteitä.
Nykyiset kuntotutkimus- ja haitta-aineohjeet vastaavat hyvin tutkimustarpeeseen rakenteiden toteutustavasta, kunnosta ja vaarallisten aineiden esiintymisestä, jotta rakentamislain mukainen korjaussuunnittelu on mahdollista. Rakennusten ominaispiirteiden tarkempaan selvittämiseen sekä energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksiin tulee jatkossa kiinnittää huomiota. Lisäksi koko kuntotutkimusprosessi tulee hallita projektijohtotyökalujen avulla, koska kuntotutkimukset ovat yhä useammin laajoja, monitahoisia ja -muotoisia projekteja. Riittämättömistä lähtötiedoista voi muodostua haasteita hankkeen seuraavissa vaiheissa.
Kuntotutkimukset ohjaavat kiertotalouden toteutumista, koska tutkimustulosten perusteella pyritään yleensä korjaamaan nykyisiä rakennuksia. Kiertotalouden ensivaiheen havainnot uudelleenkäyttöpotentiaalista ja rakennusosien tai materiaalien hyödynnettävyydestä on melko vähäisin toimenpitein sisällytettävissä nykyisiin kuntotutkimuksiin. Haasteeksi muodostuu kuntotutkijoiden osaaminen kiertotalousmahdollisuuksien tunnistamisesta, koska asia on vielä uusi.
Tämän työn tavoitteena oli tutkia, miten sisäilma- ja kosteusteknisiä kuntotutkimusmenetelmiä ja -käytäntöjä tulisi kehittää, jotta rakentamislain ja kiertotalouden tavoitteet voitaisiin jatkossa huomioida paremmin. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kiertotalouden asiantuntijan haastattelusta. Kirjallisuuslähteinä käytettiin ajantasaista lainsäädäntöä, sen tulkinnan avuksi laadittuja kirjoja sekä uusimpia kiertotalouden julkaisuja ja verkkolähteitä.
Nykyiset kuntotutkimus- ja haitta-aineohjeet vastaavat hyvin tutkimustarpeeseen rakenteiden toteutustavasta, kunnosta ja vaarallisten aineiden esiintymisestä, jotta rakentamislain mukainen korjaussuunnittelu on mahdollista. Rakennusten ominaispiirteiden tarkempaan selvittämiseen sekä energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksiin tulee jatkossa kiinnittää huomiota. Lisäksi koko kuntotutkimusprosessi tulee hallita projektijohtotyökalujen avulla, koska kuntotutkimukset ovat yhä useammin laajoja, monitahoisia ja -muotoisia projekteja. Riittämättömistä lähtötiedoista voi muodostua haasteita hankkeen seuraavissa vaiheissa.
Kuntotutkimukset ohjaavat kiertotalouden toteutumista, koska tutkimustulosten perusteella pyritään yleensä korjaamaan nykyisiä rakennuksia. Kiertotalouden ensivaiheen havainnot uudelleenkäyttöpotentiaalista ja rakennusosien tai materiaalien hyödynnettävyydestä on melko vähäisin toimenpitein sisällytettävissä nykyisiin kuntotutkimuksiin. Haasteeksi muodostuu kuntotutkijoiden osaaminen kiertotalousmahdollisuuksien tunnistamisesta, koska asia on vielä uusi.