Kun Kitara Soi - Sijaishuollossa olevien nuorten suhde musiikkiin

Abstract

Tämän työelämälähtöisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lastensuojelun sijaishuollossa työskentelevien lastensuojelun ammattilaisten näkemyksiä nuorten musiikkisuhteesta. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten kaverit ja perhe vaikuttavat lastensuojelun sijaishuollossa olevien nuorten musiikkisuhteen kehittymiseen ja miten musiikin avulla voidaan tukea nuoria. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös musiikkipedagogien mahdollisuuksia toimia lastensuojelun sijaishuollossa työntekijöinä.

Teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin musiikin hyvinvointivaikutuksia Decin & Ryanin itsemääräämisteorian kautta. Tutkimuksen kontekstin muodosti lastensuojelun sijaishuolto. Hyvinvointia tarkasteltiin lastensuojelun sijaishuollossa työskentelevien työntekijöiden näkökulmasta.

Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on fenomenologinen tutkimusote. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta sijaishuollossa toimivaa työntekijää. Puolistrukturoitujen haastattelujen avulla kerätty aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Lastensuojelun sijaishuollossa musiikki voi toimia yhtenä mahdollisena menetelmänä vaikeiden asioiden ja tunteiden käsittelyn suhteen. Tulosten mukaan musiikin harrastaminen ja tekeminen sanoittaen ja soittaen tukee kaverisuhteita. Musiikki toimii tunteiden käsittelyn keinona ja mahdollistaa itseilmaisun. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että koulutetut musiikkipedagogit voivat parantaa sijaishuollossa olevien nuorten hyvinvointia.

Tutkimus antaa viitteitä siitä, kuinka koulutetut musiikkipedagogit voisivat toimia työparina lastensuojelun sijaishuollossa. Sijaishuollossa olisi syytä huomioida musiikin tuomat vaikutukset hyvinvointiin ja osallisuuteen. Nuoret tarvitsevat kannustusta ja tukea musiikin harrastamisen suhteen.