Lyhennetty työaika – vaikutukset hyvinvointiin ja tuottavuuteen
Soudunsaari, Sonja (2025)
Soudunsaari, Sonja
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051812966
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051812966
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten työajan lyhennykset vaikuttivat työntekijöiden ja organisaatioiden hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Taustalla opinnäytetyölle oli huoli työelämässä koetuista kasvaneista paineista ja kuormittavuudesta. Tämä herätti tekijässä tarpeen tutkia mahdollista uutta ratkaisua työhyvinvoinnin edistämiseksi, ottaen kuitenkin huomioon myös taloudellisen näkökulman aiheeseen.
Tutkimusta rajattiin pääosin maantieteellisesti, valitsemalla eri maita tarkastelun kohteiksi. Aihetta lähestyttiin sekä yksilön että organisaation näkökulmasta. Keskeisenä teoriapohjana tarkasteltiin hyvinvoinnin, tuottavuuden ja työajan määrittelyä, työajan historiallista kehitystä sekä kuvailtiin erilaisia työaikajärjestelyjä.
Tutkimus toteutettiin vertailututkimuksena, ja tutkimuspohja koostui aiemmista tutkimustiedoista, jotka sisälsivät sekä kvalitatiivisella että kvantitatiivisella menetelmällä kerättyä tietoa. Aineistona käytettiin eri maiden kokeiluihin perustuvia tutkimuksia, joiden tuloksia analysoitiin vertailevasti. Tulokset osoittivat, että lyhennetty työaika saattoi parantaa työn ja yksityiselämän tasapainoa, lisätä yleistä hyvinvointia ja parhaimmillaan edistää myös tuottavuutta. Lyhennetty työaika ei kuitenkaan yksinään selittänyt näitä vaikutuksia, vaan tulokset perustuivat monen asian summaan.
Hyvin suunnitellut ja toteutetut työajan lyhennykset osoittautuivat mahdolliseksi keinoksi vähentämään työelämässä koettua kuormitusta ilman, että organisaatioiden suorituskyky heikkenisi. Suurimmaksi haasteeksi kuitenkin näyttäytyi käytännön toteutus, eri toimijoiden välinen yhteistyö sekä alakohtaiset eroavaisuudet ja niihin liittyvät resurssitarpeet. Lopuksi nähtiin, että jatkotutkimuksille on vielä varaa.
Tutkimusta rajattiin pääosin maantieteellisesti, valitsemalla eri maita tarkastelun kohteiksi. Aihetta lähestyttiin sekä yksilön että organisaation näkökulmasta. Keskeisenä teoriapohjana tarkasteltiin hyvinvoinnin, tuottavuuden ja työajan määrittelyä, työajan historiallista kehitystä sekä kuvailtiin erilaisia työaikajärjestelyjä.
Tutkimus toteutettiin vertailututkimuksena, ja tutkimuspohja koostui aiemmista tutkimustiedoista, jotka sisälsivät sekä kvalitatiivisella että kvantitatiivisella menetelmällä kerättyä tietoa. Aineistona käytettiin eri maiden kokeiluihin perustuvia tutkimuksia, joiden tuloksia analysoitiin vertailevasti. Tulokset osoittivat, että lyhennetty työaika saattoi parantaa työn ja yksityiselämän tasapainoa, lisätä yleistä hyvinvointia ja parhaimmillaan edistää myös tuottavuutta. Lyhennetty työaika ei kuitenkaan yksinään selittänyt näitä vaikutuksia, vaan tulokset perustuivat monen asian summaan.
Hyvin suunnitellut ja toteutetut työajan lyhennykset osoittautuivat mahdolliseksi keinoksi vähentämään työelämässä koettua kuormitusta ilman, että organisaatioiden suorituskyky heikkenisi. Suurimmaksi haasteeksi kuitenkin näyttäytyi käytännön toteutus, eri toimijoiden välinen yhteistyö sekä alakohtaiset eroavaisuudet ja niihin liittyvät resurssitarpeet. Lopuksi nähtiin, että jatkotutkimuksille on vielä varaa.