Tavoitteena soiton vapaus : ideoita yhteismusisoinnista viulunsoiton yksilöharjoitteluun

Abstract

Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin vapaan soiton olotilaa klassisen viulistin näkökulmasta. Kiinnostus aiheeseen syntyi henkilökohtaisista kokemuksista, joita haluttiin sanallistaa ja tutkia tarkemmin. Työssä keskityttiin muusikon sisäisen puheen merkitykseen soittamisen vapautumisessa ja tutkittiin, miten yhteismusisointitilanteet vaikuttavat sisäiseen ääneen. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia sisäisen äänen myönteisyyttä tukevia harjoitusmetodeja yhteissoittoharjoituksista voi soveltaa itsenäiseen harjoitteluun.

Työn menetelmänä oli havainnointi. Opinnäytetyön tekijä keräsi autoetnografista tutkimusaineistoa pitämällä oppimispäiväkirjaa kahden erilaisen kokoonpanon harjoituksista. Toinen aineiston ryhmistä oli klassinen kamarimusiikkiryhmä ja toinen kansanmusiikkiyhtye. Päiväkirjassa havainnoitiin yhteissoittoharjoitusten ja sosiaalisen tilanteen synnyttämiä tuntemuksia ja pohdittiin, mitä harjoituksista voisi siirtää yksilöharjoitteluun. Havaintojen pohjalta esiteltiin itsenäiseen harjoitteluun tarkoitettuja sovellusideoita, jotka edistävät soiton vapautta. Lisäksi luotiin huoneentaulu, joka kokoaa työn keskeiset ajatukset yhteen.

Työssä todettiin, että yhteismusisointitilanteet voivat edistää vapaan soiton olotilaan pääsemistä ja tukea sisäisen puheen myönteisyyttä. Tutkimusaineistosta nousseet havainnot ja niiden pohjalta esitellyt harjoitteluideat jaettiin kolmeen kategoriaan: vuorovaikutukseen, luovuuteen ja lempeyteen. Tärkeiksi teemoiksi nousivat leikillisyys, soiton ilo, mentaaliharjoittelu ja armollisuus itseä kohtaan. Tuotoksena syntynyt huoneentaulu toimii inspiraation lähteenä viulistien lisäksi muillekin muusikoille.