Syöpää sairastavan psyykkinen tuki

Abstract

Syöpään sairastuminen on merkittävä elämänkriisi, joka vaatii fyysisen sairauden hoitamisen lisäksi psyykkistä tukea. Tutkimuksemme tavoitteena oli saada tietoa, jonka avulla voidaan kehittää sairastuneiden psyykkisen tuen prosesseja hoitopolulla terveydenhuollossa. Tarkoituksena oli kuvata syöpään sairastuneiden psyykkisen tuen tarpeita ja heidän saamaansa psyykkistä tukea.

Psyykkinen hyvinvointi tarkoittaa mielen tasapainoa ja elämänhallintaa, jota tukevat tunteiden säätely, ihmissuhteet ja resilienssi. Sen edistäminen on tärkeää yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta, ja siihen tarvitaan tukea eri tasoilla: yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla. Syöpä on sekä fyysinen että psyykkinen sairaus, joka voi aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja kriisireaktioita. Psyykkinen tuki, kuten ammattilaisapu, vertaistuki ja läheisten tuki, on keskeistä toipumisessa ja elämänlaadun ylläpitämisessä. Hoidossa tulee huomioida koko ihminen, ei vain fyysisiä oireita.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluna ja siihen osallistui viisi syöpään sairastunutta. Teoriatietoa kerättiin yleisimmistä tietokannoista sekä alan kirjallisuudesta. Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelut tehtiin helmikuussa 2025. Aineistoa analysoitiin sisällön analyysillä.

Tutkimukseen osallistuneet syöpään sairastuneet puhuivat psyykkisen tuentarpeen merkityksellisyydestä sairastamisen aikana. Aineistosta ilmeni, että varsinkin sairauden alkuvaiheessa psyykkinen tuki ja tiedon saanti sairaudesta olivat sairastuneelle tärkeitä. Tiedon ja tuen saanti ei ollut aineiston mukaan alkuvaiheessa riittävää. Suurimmat psyykkisen tuen lähteet olivat läheiset ja vertaistuki. Hoitohenkilökunnalta saatu psyykkinen tuki koettiin hyödylliseksi, mutta osittain puutteelliseksi. Tutkimukseen osallistuneet kertoivat lopuksi myös toiveitaan selkeämmästä hoitopolusta ja jatkuvasta psyykkisen tuen tarpeesta.

Opinnäytetyössä tarkasteltiin psyykkisen tuen tarvetta hoitopolun eri vaiheissa. Vaikka psyykkinen tuki on huomioitu monipuolisesti, sen saatavuus jää usein potilaan oman aktiivisuuden varaan. Tulosten mukaan tarvitaan varhainen psykososiaalinen kartoitus, hoitohenkilökunnan jatkuvuutta, nimetty yhteyshenkilö tai tiimi, sekä selkeä tiedonvälitys. Potilaan oma vastuu koordinaatiosta kuormittaa, ja siksi tarvitaan nimettyä tukea tarjoavia toimijoita. Psyykkisen tuen tulisi olla saumaton osa koko hoitopolkua, jotta potilaan hyvinvointi ja hoitoon sitoutuminen vahvistuvat.