Tieyksiköinti kaavamaisten alueiden tieverkolla

Abstract

Maanmittauslaitoksen Yksityistien yksiköinti -julkaisussa ei ole aiemmin käsitelty kaavamaisten alueiden tieverkkojen yksiköintiä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Maanmittauslaitokselle esimerkkilaskelmia kohteista, jotka edustavat kaavamaisten alueiden tieverkkoja ja niiden erityispiirteitä. Työssä selvitettiin, miten tällaiset tieverkot voitaisiin yksiköidä käyttömatkan ja eri tieosien osalta mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja laatia yksiköinti kustannustehokkaasti.

Tutkimus toteutettiin sekä määrällisenä että laadullisena tutkimuksena. Määrällisessä osassa laadittiin yksikkölaskelmia esimerkkikohteille erilaisin perustein, ja osakkaiden vuosittaisia tiemaksuja vertailtiin eri yksiköintivaihtoehtojen välillä. Laadullinen osa sisälsi tarkastelun yksityistielaista ja Maanmittauslaitoksen yksiköintiohjeista sekä toimitusinsinöörien ja kaupungin edustajien haastatteluja.

Tulosten perusteella tiiviisti rakennettujen kaavamaisten alueiden tieverkot voitaisiin harkinnanvaraisesti tietyssä asuntokuntatiheydessä yksiköidä ilman käyttömatkoja tai jakamalla kustannukset tasan asuntokuntamäärän mukaan, mikäli käyttömatkat ovat lyhyitä ja tiekunnalla on useita ulospääsyjä. Tämä menettelytapa on huomattavasti kustannustehokkaampi toteuttaa kuin tavanomainen yksiköinti eikä käyttömatkojen huomiointi tällaisissa tapauksissa paranna lopputuloksen oikeudenmukaisuutta tai tarkkuutta merkittävästi.

Tieosien osalta havaittiin, että tonnikilometritiheys vaikuttaa yksikköhintaan, vaikka kunnossapitokustannukset olisivat samat. Tutkimuksessa ei ilmennyt merkittäviä eroja sen välillä, yksiköidäänkö sivutiet erikseen vai yhdessä. Päähaaran osakkaat hyötyisivät erillisestä yksiköinnistä oikeudenmukaisuuden kannalta, mutta laskelman tekemisen kustannustehokkuus heikkenisi sen monimutkaisuuden vuoksi. Tieosien yksiköinti erikseen on perusteltua silloin, kun niiden kunnossapitokustannuksissa on merkittäviä eroja.